Gluteeniton suklaa-vadelmaunelma

Lisää gluteenitonta supernamia, kuulen yleisön pyytävän. Täältä pesee! Ja linkoaa. Tee joko kokonainen kakku tai leikkaa pohjasta jälkiruokarenkaalla pikkukakkusia (ja mikä parasta: jäljelle jääneistä pohjan palasista tulee järkyttävän hyvää pappilan hätävaraa, joka on edelleen vaan yksi all time favourite -jälkkäreistäni).

Suklaa-vadelmaleivokset

24 cm irtopohjavuokaan

Pohja:

150 g tummaa suklaata

150 g voita

125 g mangososetta 

1 dl gluteenitonta jauhoa (esim. ½ dl teff + ½ dl gluteeniton jauhoseos)

2 rkl kaakaojauhetta

3 munaa

1 dl sokeria

1 dl ruokokidesokeria

Täyte:

200 g pakastevadelmia

½ dl hillosokeria

2 dl vispikermaa

2 dl rahkaa

1 dl maustamatonta jugurttia

1 tl vaniljasokeria

2 liivatetta

Kuorrute:

1 dl vispikermaa

150 g tummaa suklaata

1 rkl voita

Sulata voi ja paloiteltu sulkaa omissa kulhoissaan mikrossa. Varo, ettet polta suklaata. Yhdistä sula voi, suklaa ja mangosose.

Sekoita keskenään kuivat aineet ja siivilöi ne suklaamassaan. Sekoita tasaiseksi.

Vaahdota munat ja sokerit kovaksi vaahdoksi. Sekoita vaahto varovasti nostellen suklaa-jauhomassaan.

Kaada taikina voideltuun 24-26 cm irtopohjavuokaan (riippuen, haluatko matalamman vai korkeamman kakun). Paista 175-asteessa uunin keskiosassa 50-60 min. Kakku saa jäädä keskeltä hieman kosteaksi. Jäähdytä vuoassaan ennen täyttämistä ja koristelua.

Keitä vadelmia ja hillosokeria kattilassa miedolla lämmöllä, kunnes seos hieman paksuuntuu. Paseeraa siivilän läpi. Jäähdytä sose. 

Vaahdota kerma. Sekoita keskenään rahka, jogurtti, vaniljasokeri ja vadelmasose. Yhdistä seos kermavaahtoon. Lisää joukkoon kylmässä vedessä liotetut ja pieneen kiehuvaan vesitilkkaan liuotetut liivatteet ohuena nauhana koko ajan sekoittaen.

Halkaise kakku kahteen osaan. Nosta kakkupohja vuokaan ja sulje rengas, tai ota pohjasta jälkkärirenkailla pienempiä kakkuja (4 kpl). Kaada täyte alapohjalle ja nosta yläpohja kanneksi. Peitä kelmulla ja anna vetäytyä kylmässä vähintään 4 tuntia tai yön yli.

Kiehauta kuorrutteen kerma kattilassa. Nosta kattila liedeltä ja lisää joukkoon rouhittu suklaa ja voi. Sekoita, kunnes kuorrutus on tasaista. Anna jäähtyä hieman, ettei kuorrutus ole liian juoksevaa. Levitä kuorrutus kakun pinnalle ja reunoille lastalla.

Koristelu: Sulata 150 g suklaata mikrossa ja levitä ohueksi levyksi leivinpaperille. Anna kovettua viileässä. Murra levystä laattoja ja kinnitä kakun reunoille, kun kuorrutus on vielä pehmeää.

Mustikkaiset marenkikupit sitruunasydämellä

En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät tykkää marengista. Onhan se äitelää joo, mutta yhdistäpä siihen vaikka sitruunakiisseliä ja mustikoita, niin on muuten aika koukuttavan hyvää. Makea ja sitruuna on yhdessä ainakin mulle kyllä semmoinen yhdistelmä, että jos joku ei vie lusikkaa kädestä tai piirakkaa/mitätahansa takaisin kaappiin, niin se häviää kyllä parempiin suihin. Mutta niin, jos tuntee itsekurinsa tai sen puutteen hyvin, kannattaa siis kokeilla näitä kupposia vain, jos on tulossa vieraita. Muuten saattaa tulla sokeriöverit...

Mustikkaiset ja sitruunaiset marenkikupit

8 kpl

Marenki:

3 valkuaista

2½ dl sokeria

½ tl etikkaa (voi jättää poiskin)

Sitruunakiisseli:

2 dl vettä

2 dl sitruunamehua

3 keltuaista

3 dl sokeria

1 dl maizenaa (onnistunee myös pottujauholla tai muulla tärkkelyksellä, esim. tapiokalla)

75 g voita

Koristeluun:

kermavaahtoa

tuoreita mustikoita

Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vaahdota valkuaisia hetki ja lisää sokeri vaahtoon vähän kerrallaan. Vatkaa, kunnes marenki on kovaa ja kiiltävää ja pysyy kulhossa, jos käännät sen ylösalaisin. Lisää lopuksi etikka, jos käytät sitä. Itse en etikkaa laittanut.

Pursota tai levitä lusikalla leivinpaperoidulle uunipellile 8-10 sentin kokoisia ympyröitä (8 kpl). Tee leivospohjien keskelle kolo kiisseliä varten (pursota siis reunat keskustaa korkeammiksi). "Paista" eli kuivata 70-asteessa uunin keskitasolla n. 2 tuntia. Jäähdytä. 

Mittaa kiisseliä varten kaikki aineet (paitsi voi) kattilaan ja sekoita hyvin. Kuumenna kiisseliä koko ajan sekoitellen, kunnes kiisseli sakenee ja pulpahtaa. Ota pois liedeltä ja sekoita joukkoon voi nokareina. Jäähdytä ja säilytä jääkaapissa täyttämiseen asti. 

(Tässä kohtaa tuli itsellä tehtyä pieni moka: voi jäi pois ja kiisselistä tuli melkoinen hyytelömassa. Sain kuitenkin tilanteen pelastettua kun kuumensin kiisselitahnan uudelleen ja lisäsin voin jälkikäteen. Ei hätää siis, jos teet saman mokan, kiisseliä ei tarvitse aloittaa alusta :)).

Jos marengeissasi on vielä kolot paistamisen jälkeen, hurraa! Voit siirtyä täyttämisvaiheeseen. Jos ei, niin terävä veitsi käteen ja leikkuuhommiin. Ei haittaa, jos koloista tulee rumareunaiset: kauneusvirheet peittyvät kyllä täytteen alle :)

Levitä marenkien kolon pohjalle kiisseliä, sen päälle kermavaahtoa ja koristeeksi mustikoita. Tarjoa saman tien, paitsi säästä yksi itsellesi iltapalaksi jääkaappiin ;). 

Suklaa-hasselpähkinä-juustokakku (raaka sellainen)

Postaan nyt tämän blogin puolelle tuolta Wonky but with love -blogistani tämän raakakakun, joka tehtailtiin Thaimaassa viime vuonna (että saan kaikki ruokareseptit samaan paikkaan). Tämä on englanniksi, mutta eiköhän se teiltä luonnistu, eikös joo? :)


As I don't have an oven here, my baking has been reduced to browsing and bookmarking recipes enough to last a couple of years of baking. But there are things that you can do without an oven, one of them being so called raw cakes, which I haven't tried to make before. Armed with this recipe from Vegan Baking, I gave it a go. And guess what? It turned out pretty delicious! Well, the base wasn't that nice, but the cake itself was omnom-a-licious. I didn't make the chocolate sauce that was suggested in the recipe, but just mixed cocoa powder with condensed milk. It did the trick equally well. And another tryout of the recipe proves, that omitting peanut butter and substituting maple syrup with condensed milk works as well. What doesn't work is using coconut vinegar instead of coconut oil. Don't mix those two bottles like I did. Yuck...

Raw Chocolate Hazelnut Cheesecake

1 cup hazelnut meal 
¼ cup + 2 Tablespoons raw cocoa powder 

3 Tablespoons maple syrup 

1 teaspoon vanilla extract

1 pinch sea salt

Filling 

2 cups raw cashews, soaked and rinsed

¼ cup + 2 Tablespoons hazelnut butter (peanut butter works too) 

½ cup coconut oil, melted 

½ cup maple syrup 

½ cup cocoa powder 

½ cup water 

½ teaspoon salt

Chocolate Sauce 

⅓ cup coconut oil, melted 

1 teaspoon vanilla 

¼  cup maple syrup 

¼ cup cocoa powder

The best pan to use for this recipe would be a Flexi-pan or other type of silicone mold. Otherwise a spring form pan works great. If you're very brave and don't have a Flexi-pan but want individual cheesecakes, use a muffin pan, lightly oiled. It will take a little tlc to get the cheesecakes out, but you can do it! This recipe would fill a 9" spring form pan or about 12 individual molds.

1. Blend all ingredients together in a food processor until it starts to come together. Press the crust into the bottom of desired pan, about ¼ inch thick. Set aside while you making the filling. 

2. In a food processor or mixer blend together cashews, maple syrup, water and salt. Mix until totally smooth, scraping down the sides of the processor as necessary. Add cocoa powder, hazelnut butter and coconut oil to the cashew mixture and blend them all together, scraping down again, until mixture is uniformly combined. 

3. Spoon or pipe the filling on top of the crusts. Stick the cheesecake in the freezer until solid all the way through (at least 2 hours for individual cheesecakes, 4 for a large cheesecake). 

4. Once frozen, remove the cheesecake from the pan. If using a silicone mold they will easily pop out. If you have a muffin tin, run a sharp, hot knife around the edges of each cheesecake, flip the tin upside down and give it a few good whacks against the counter. They should start to slowly side out at this point. Be patient, gravity is on your side. If a few minutes have passed and the cheesecakes are still refusing to drop, use a lighter to heat the bottom of the tin briefly; the heat will help release the cake. 

5. Place the cheesecakes in the refrigerator and make the chocolate sauce. 

Vadelma-kinuskibrownie raakana, kiitos!

Hups, huomenta! Heräilin tässä talviunesta, ja puhaltelin pölyt blogista. Terve taas siis, elossa ollaan. Lisäilen tässä nyt pari leipomusta (parhaiden muistikuvieni mukaan), joita on talven aikana keittiössämme testailtu. Tervetuloa takaisin siis :)

Gluteenittoman elämäntavan mukana keittiöön ovat rantautuneet myös raakaleivonnaiset. Raa-alla ei tässä siis tarkoiteta vain kakkua, jota ei ole uunitettu, vaan että valmistuksen aikana lämpötilaa ei nosteta yli 45 asteen, eikä myöskään mitään raaka-aineita ole kuumakäsitelty. Yleensä raakakakuissa ainekset ovatkin kovin vegaanisia ja gluteenittomia: ei eläinkunnan tuotteita, eikä myöskään viljoja. Mikäs siis sen paremaa perheessä, jossa toisella on maitotuotteiden kanssa ongelmia ja toinen pärjää paremmin ilman gluteenia. Totuttelemista raakaleivonta kyllä vaatii, sillä rakenteet ovat tavallisista leivonnaisista aivan erilaisia ja maut yleensä aika vahvoja. Silti pieni pala näitä herkkuja kyllä riittää makeannälänä hävittämiseen, sen verran täyttä tavaraa ovat. Mutta eipähän tarvitse potea huonoa omatuntoa, jos sellainen herkuttelun jälkeen yleensä vaivaa, ja mahakin yleensä kiittää.

Tällä kertaa raakakokeiluita harrastettiin Jookosta kookosta -keittiöstä napatulla reseptillä, jonka alkuperäinen  koti on Maria Lönnqvistin raakaherkkulassa. Tei itse kakusta isomman sijaan pikkukakkuja 10 cm jälkiruokarenkaisiin, koska pieni nyt vaan on söpömpää. Tämän lisäksi puolitin pohjan ainemäärät ja tein kinuskikerroksen puolitoistakertaisena. "Kinuski" tarkoittaa tässä siis lucuma-jauhetta, josta tulee kyllä ihan sairaan hyvä hieman kinuskinen maku leivonnaiseen. Pohja ei ollut ihan oma suosikkini, maistui jotenkin liian maltaiselta ainakin näin paksuna, joten jotain tarttis tehdä muutoksia tai sitten olisi pitänyt tehdä pohjasta ohuempi.

Joka tapauksessa aivan tosi tosi tosi hyviä nämä oli. Kannattaa ehdottomasti kokeilla! 

Raaka vadelma-kinuskibrownie

Pohja (puolitin nämä mitat omassa versiossani):

4 dl raakakaakaopapuja tai -rouhetta (korvasin raakakaakaojauheen ja Puhdistam0n rakkauspakkauksen seoksella)

1 dl agave-siirappia tai hunajaa

1 dl lucuma-jauhetta

1 dl taateleita (liota ensin, jos ovat kovin kuivia)

1 dl raikasta vettä

1 rkl kookosöljyä

(1 tl tulsia tai muuta yrttijauhetta) Jätin omassa versiossani pois

vadelmia

Aja pohjan ainekset vadelmia lukuunottamatta tehosekoittimessa tai monitoimikoneessa tasaiseksi taikinaksi ja levitä se siististi vuoan pohjalle tai jälkiruokarenkaisiin. Jos käytät renkaita, renkaisiin kannattaa laittaa myös reunakalvot, niin leivokset irtoavat helpommin. Peitä pohja kokonaan vadelmilla ja paina ne kevyesti pohjaan kiinni (jos onnistuu, meillä ainakin pohjasta tuli niin tykkyä ettei siihen kyllä mitään paineltu).

Kinuski (tein kerroksen puolitoistakertaisena omassa versiossani):

2 dl lucuma-jauhetta

1 dl raikasta vettä

1 dl kookosöljyä

1 dl hunajaa

1 tl aitoa vaniljaa (korvasin vaniljauutteella)

Aja täytteen ainekset tehosekoittimessa tasaisesti yhteen ja kaada kinuski pohjan päälle. Voit heiluttaa vuokaa vaakatasossa, jotta täyte leviää tasaisesti. Vie vuoka vähintään puoleksi tunniksi pakastimeen jähmettymään tai ota se pakastimesta tunti ennen tarjoilua. Irrota kakku vuoasta vielä kun se on jähmeä.  Jos käytit renkaita eivätkä leivokset meinaa irrota, kannattaa lämmittää pakkasesta tulleita renkaita käsillä hieman ja suostutella näin herkut irtoamaan.

Jos teit kakun vuokaan, voit tehdä vadelmaraidat tai -kuorrutteen jo suoraan kakun päälle. Itse kuorrutin kuitenkin vasta valmiit kakut, koska jälkkärirenkaita käytettäessä on hyödyksi, jos leivonnaisen pinta ei ole vielä "valmiissa" muodossa, jolloin sitä voi vähän painella apuna, jos kakut eivät muuten älyä irrota renkaista.

Vadelmakuorrute/-raidat:

• 4 dl vadelmia
• 0,5 dl auringonkukansiemeniä tai cashewpähkinöitä
• 0,5 dl raikasta vettä

Aja ainekset tehosekoittimessa sileäksi kastikkeeksi (paseeraa siivilän läpi halutessasi) ja tee kinuskikerroksen päälle raitoja tai kaada kuorrutteeksi. Jos kuorrutetta jää, voit tarjota sitä kakun lisänä (itse ainakin olen aina sitä mieltä, että mitä enemmän kastiketta/kuorrutetta, sen parempi).

Jos synnillä olisi maku, se olisi tämä

Nyt sitten silmät ja korvat kiinni, kaikki laihduttajat tai muuten (liian) terveellisesti elävät. Tämä kakku ei ole mikään höyhensarjalainen, eikä sitä voi hyvällä tahdollakaan kutsua terveysruoaksi. Mutta sielua se hoitaa. Ja ystävyyssuhteita. Ja parisuhdetta. Että suosittelen silti kokeilemaan, jos avainsanat suklaa-karamelli-voi-sokeri-tahmaisuus kuulostavat tavoittelemisen arvoisilta.

En oikein usko, että reseptillä piti tulla ihan tällaista kakkua, joka täällä lopulta valmistui. Asia saattoi mennä vikaan a) siinä, että sekoitin munankeltuaissokerivaahtoon suklaat ehkä vähän liian kuumana, jolloin taikinasta tuli melkoinen tykky. Siihen oli sitten vähän hankala "nostella sekaan" marenkivaahtoa. Joka vie kohtaan b), liian vähän vatkattu marenki. Siinä vaiheessa kun huomasin, että keltuaissuklaaseoksen sekaan ei kyllä nostella yhtään mitään, jotenkin en jaksanut enää stressata marenkivaahdon oikeasta kovuusasteesta. Ja sitten vetelin surutta vain monitoimikoneen lapavatkaimella massat keskenään sekaisin. Ei siis mitään kauhean ilmavaa tavaraa, oma taikinaversioni. Ja browniemaisen tahmaiseen lopputulokseen vaikutti myös c) hukassa ollut 20 cm kakkuvuoka, jota tässä haettiin. Tein 18-senttisellä. Tuli aika paksuja, tahmaisia pohjia. Joista leikkasin vielä vähän kuivia reunoja pois. Lopullisen kakun koko oli siis varmaan jossain 16-sentin hujakoilla. Ainiin, eikä tässä vielä kaikki, vaan d) en oikein tiennyt, mitä reseptissä voikreemiin sekoitettavan "karamell-cremen" olisi pitänyt olla... ostin siis macadamiapähkinä-karamellilevitettä, johon yritin (huonolla menestyksellä) sulattaa muutaman omarin tyyppisen fudgekarkin. No, tuloksena oli pari kertaa olomuotoa muuttanutta pähkinä-karamellilevitettä omar-sattumin. Mikä nyt ei tietenkään pahaa ollut. Mutta ehkä ensi kerralla koitan ottaa selvää karamellicremen syvemmästä olemuksesta ja ostan sitä sitten ihan suoraan.

Noniin, disclaimerit sikseen: kohdista a, b, c ja d huolimatta tästä tuli IHAN TÖRKEÄN HYVÄÄ. Ja eikai näistä aineksista (ja niiden määristä...) nyt paljon muuta voi tullakaan.

Edit: Toisella yrityskerralla kakusta tuli sellainen, kuin ilmeisesti reseptin mukaan pitikin. Ilmavaa taikina nyt ei vieläkään ollut, mutta ei samanlaista liisteriä sentään kuin viimeksi. Myös 20 cm vuoka löytyi tällä kertaa. Paistoaikaa olisi kuitenkin saanut vähän lyhentää; tykkäsin enemmän vähän tahmeammasta lopputuloksesta. Karamellicremeäkin löytyi tällä kertaa, joskin macadamia-karamellikreemi kyllä sopi mielestäni kakkuun paremmin, pähkinän maku leikkasi vähän yltiömakeutta. Mutta eihän se nyt pahaa ollut, tälläkään kertaa ;).

Suklaa-karamelli-kerroskakku

Taikinaan:

250 g tummaa suklaata

150 g voita

6 munaa

300 g sokeria

2 tl vaniljauutetta

1 rkl pikakahvijauhetta

180 g gluteenitonta jauhoa

Kreemeihin:

150 g pehmeää suolattua voita

200 g karamellicremeä (jaa-a...)

200 g maitosuklaata

200 g tummaa kuorrutesuklaata

150 g kermaa

1 tl vaniljauutetta

(pähkinöitä koristeluun)

1. Sulata voi ja suklaa (vesihauteessa). Erottele munat. Vatkaa 150 g sokeria (käytin tummaa muscovadoa) keltuaisten kanssa sakean kermaiseksi. Sekoita joukkoon suklaa-voiseos. Sekoita keskenään vaniljauute, kahvijauhe, jauhot. Nostele keltais-suklaamassan sekaan. Vatkaa 150 g sokeria (tavallista) ja valkuaiset keskenään jäykäksi marenkivaahdoksi. Nostele ja sekoittele suklaa-keltuais-jauhomassaan 2-3 erässä. Kaada kolmannes taikinasta 20 cm vuokaan, paista 180 asteessa 20-25 min. Toista lopulla taikinalla. Jäähdytä pohjat.

2. Tee karamellivoikreemi: vatkaa voi vaaleaksi vaahdoksi. Lisää karamellicreme. Tee suklaaganache: hienonna maitosuklaa ja kuorrutussuklaa, sulata yhdessä kerman ja vaniljauutteen kanssa. Jäähdytä hieman, ettei ganache ole enää niin juoksevaa (mutta on kuitenkin vielä levittyvää. Jos jäähtyy liikaa, lämmitä varovasti uudelleen vesihauteessa).

3. Sivele kaikki kolme kakkupohjaa karamelli-voikreemillä. Jätä hieman voikreemiä kuitenkin koristeluun (halutessasi). Levitä lisäksi kahdelle pohjalle 2/3 suklaaganachesta. Kokoa kakku ensin karamelli-suklaaganachepohjista ja laita päällimmäliseksi pohja, jonka päällä on vain karamelli-voikreemiä. Levitä loppu ganache reunoilla (minä levitin myös päälle). Koristele haluamallasi tavalla.

Piparminttuiset suklaakeksit

Lisää joulua! Lisää keksejä! Niinkö? No, täältä pesee. Nimittäin suklaista tällä kertaa. Saksalaiset ovat himona kaikkeen piparminttuiseen, joten oletin, että kaupasta löytyy näin joulun alla helposti piparminttutankoja, joita näihin kekseihin peräänkuulutettiin. Vaan ei. Ei yhden yhtä. Ostin hädissäni pussillisen piparmintun makuista fudgea ennenkuin muistin, että hei, mullahan on kaks pussia Suomesta tuotua Marianne-crushia. Win! :)

Kuten edellisissäkin joulukekseissä, myös tämä taikina puolitettiin gluteenittomaan ja ei-gluteenittomaan versioon. Makueroa kekseissä ei ollut juurikaan, eikä koostumksellistakaan. Vähän vähemmän aikaa olisi saanut ehkä paistaa, niin kekseistä olisi tullut vähemmän sitkeitä. Mutta sitkeätkin keksit on kyllä hyviä, että mikäs siinä mutustellessa...

Piparminttu-suklaakeksit

pitäisi tulla 10-12 isoa keksiä, mutta mulla tuli kyllä enempi

150 g tummaa suklaata

100 g voita

90 g tummaa ruokosokeria

1 muna (laitoin molempaan taikinapuolikkaaseen oman)

120 g jauhoja (gluteeniton tai vehnä)

75 g kaurahiutaleita (jos teet gluteenittomia, muista valita gluteeniton aitokaura)

1 tl leivinjauhetta

100 g murskattuja piparminttutankoja (tulee nätimpiä keksejä) tai Marianne-crushia

(piparminttuöljyä tai -aromia)

1. Sulata suklaa ja voi miedolla lämmöllä kattilassa, lisää tumma sokeri.

2. Lisää muna, jauhot, kaura ja leivinjauhe ja sekoita paksuksi taikinaksi. Jos haluat lisätä minttuisuutta, laita sekaan piparminttuöljyä tai aromia. Aromi ehkä parempi, itse käyttämäni öljy teki taikinasta aika, no, öljyistä. Sekoita 2/3 piparminttumurskasta tai Marianne-crushista taikinaan.

3. Muotoile taikinasta isoja kuulia, paina ne lättänöiksi pellille. Jätä keksien väliin leviämistilaa.

4. Ripottele keksien päälle lopput piparminttu/Marianne. Paista 175 asteessa n. 10-12 min.

Mausteiset kanelitähdet

Joulusarja jatkukoon, tällä kertaa vuorossa kaneliset maustetähdet tai mausteiset kanelitähdet tai niin, näyttäähän noista osa olevan ihan piparkakun muotoisiakin.... Anyhow, ihan hyviä. Vielä enemmän olisi saaneet mausteet maistua, että jos näitä kokeilette, niin ei tarvitse pihtailla mausteiden määrässä. Puolitin jälleen taikinan ja tein toisesta osasta gluteenittoman (tähdet). Gluteenittomat versiot olivat aika perinteistä "en ruskistu millään ja hajoan atomeiksi hipaisusta" -linjaa, mutta taikinan rakenne ennen paistoa oli kyllä just eikä melkeen: aivan helposti ohkaiseksi kaulittavissa kahden kelmun välissä.

Mausteiset kanelikeksit

n. 50 kappaletta

120 g voita

30 g sokeria

1 muna

ripaus suolaa

2 tl piparkakkumaustetta

1 tl kanelia

200 g jauhoja (gluteenitonta tai vehnää)

koristeluun suklaata

1. Sekeoita voi ja sokeri keskenään vaahtomaiseksi. Lisää muna, sekoita hyvin. Lisää joukkoon suola, mausteet ja jauhot ja alusta sileäksi taikinaksi. Sitten taikina kelmuun ja jääkaappiin lepäilemään tunniksi.

2. Kaulitse taikina ja ota siitä muotilla keksejä. Paista 175 asteessa n. 8-10 min. Valmiit keksit jäävät aika vaaleiksi, älä paista liian pitkään.

3. Sulata suklaa ja koristele.

Vanillekipferl eli vaniljakiekurat

Joko saa alkaa hehkuttaa joulua? No, alan vaikka en saisikaan. Joulujoulujee! Täällä on jo koristeltu menemään ja ensimmäisiä leivonnaisiakin on testailtu. Ensimmäisistä kekseistä ei sen kummempaa, kyllä niistä syötäviä tuli, mutta toiset olivat sitten sairaan hyviä, sekä gluteenittomana että gluteenillisena versiona. Jaoin taikinan kahtia ja toiseen osaan sekoittelin gluteenitonta jauhoa, toiseen vehnää. Hyvin pelitti!

Mukava huomata, että gluteenittomuus ei ainakaan tällaisissa "murukeksitaikinoissa" aiheuta suurta kärsimystä ja ongelmaa, vaan kekseistä tulee lähes saman näköisiä ja makuisia. Hyviä uutisia siis kaikille keliaakikoille ja muuten gluteenia välttäville: joulu tulee teillekin. Vaikka näiden Saksassa kovin suosittujen vanillekipferlien eli kotoisammin vaniljakiekuroiden kautta. Mmm vaniljaa! *hehkuti hehkuti*

Perinteen mukaan nämä keksit pitäisi ilmeisesti koristella pyörittämällä ne tomusokeri-vaniljasokeriseoksessa vielä lämpöisinä, mutta omaa silmää tämä ei kyllä miellyttänyt niin sovelsin sitten ja sulatin valkosuklaata, jossa dippasin osasta kiekuroita puoliksi ja sirottelin vaniljasokeria suklaan päälle, ja osaan laiskuuttani vain heiluttelin sulaa suklaata raidoiksi. Valitse itsellesi sopivin koristelutapa siis. Kyllähän tuo valkosuklaa aika paljon makeutta lisää jo entisestään makeisiin kekseihin, mutta ei se ainakaan täällä meillä ollut ongelma ;)

Vaniljakiekurat 

n. 40 kipaletta

140 g pehmeää voita

1 munan keltuainen

70 g hienoa sokeria

2 vaniljatangon sisus (voi korvata kokonaan tai osittain vaniljajauheella)

ripaus suolaa

120 g jauhoja (gluteeniton tai tavallinen)

50 g maizenaa

70 g jauhettuja manteleita tai hasselpähkinöitä

koristeluun joko tomusokeri-vaniljasokeria tai valkosuklaata + vaniljasokeria

1. Vatkaa voi, keltuainen, sokeri, vaniljatangon sisus ja suola kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään jauhot ja maizena ja siivilöi voiseoksen joukkoon. Lisää manteli/pähkinäjauhe ja vaivaa nopeasti taikinapalloksi. Muotoile taikinasta 8 n. 30 senttistä rullaa kelmun sisälle ja pistä rullaset jääkaappiin tunniksi.

2. Lämmitä uuni 180 asteeseen. Leikkele taikinarullista n. 6 sentin kokoisia palasia ja muotoile kiekuroiksi. Paista 10-12 minuuttia.

3. Koristele jäähtyneet keksit haluamallasi tavalla. Patakeittiö suosittelee suklaata (tietenkin).

Kookosjauho-kaakaocupcakes

Edellisestä postauksesta ryhdistyneenä laitetaas heti perään sitten toinen. Ostin jonkin aikaa sitten kookosjauhoja, ja olen niitä tähän mennessä kokeillut vasta yhteen leipähässäkkään (epäonnisesti). Tänään ajattelin kuitenkin aiheesta enemmän luettuani (ja muffinssinhimoissani), että yrittänyttä ei laiteta. Jotenka resepti räpylään, ainekset sekaisin, pientä soveltamista ja vamoosh! Ja voin kuulkaa kertoa, että näitä maistaessa ei haitannut yhtään, että en syö vehnää. Sairaan hyviä! Pehmoisia, tahmaisia ja njam. Hyviä myös yksinään, mutta tietty aina joku pienehkö piristys päällä on hyväksi, tässä versiossa vain sekoitus kermavaahtoa ja vaniljavanukasjauhetta, mutta sivulla, jolta reseptin otin, oli ehdoteltu myös muutamanlaista voikreemiä. Kokeilemaan siis!

Niin sanoinko jo, että tein reseptiin taas vähän muutoksia? Vähensin vaahterasiirapin määrää ja lisäsin yhden banaanin. Haluan kyllä kokeilla myös ilman banaania, koska kyllähän tuo banskun maku aika lailla läpi puskee. Hyvällä tavalla kyllä, mutta jos näistä ihan vain kaakaon makuisia haluaisi, niin silloin kannattanee olla banaanitta.

Kookosjauho-kaakocupcakes banaanilisällä

1/4 kuppia kookosjauhoja

1/4 kuppia makeuttamatonta kaakaojauhetta

1/4 tl soodaa (korvasin ½ tl leivinjauheella)

3 isoa munaa

1/2 kuppia vaahterasiirappia tai hunajaa (laitoin reilun 1/4 kupin)

(1 muussattu banaani)

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Sekoita kuivat aineet toisiinsa hyvin. Lisää joukkoon loput aineet ja sekoita kunnes, no, sekaisin. (Jos käytät soodaa, alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin seisottamaan taikinaa tässä välissä muutaman minuutin ja sekoittamaan sitten vielä uudelleen).

Täytä muffinssivuoat taikinalla. Itse käytin minimuffinssivuokia.

Paista 12 minuuttia (alkuperäisessä neuvottiin paistamaan normikokoisia 20 minuuttia). Älä paista liian kuivaksi!

Jäähdytä, ja päällystä haluamallasi kreemillä tai vetele huiviin sellaisenaan :)

Tuhti siemen-pähkinäleipä

Heippa, minä täällä taas! Pitkästä aikaa, tiedän. Kesä on viilettänyt ohi ihan kamalaa vauhtia, ja kohta on jo syyskuu. Käsittämätöntä, mihin se aika oikein häviääkään. Paljon on nautiskeltu ja ilakoitu tänä kesänä: niin paljon, että blogin päivittämiseen ei ole juuri ollut aikaa. Leivontajututkin on lähinnä menneet epäkauniista gluteenittomista asioista toiseen, että vaikka on ns. pysytty pullassa, niin en ole sitten alkanut kaunistelemaan tuotoksia kuvauskuntoon vaan pistellyt ennemmin hyvällä ruokahalulla poskeen.

Nyt kuitenkin täytyi ottaa kamera kauniiseen kesätassuun ja ryhtyä hommiin. Tämä siemenvuokaleipä on nimittäin niiin hyvää, että siitä on tullut tämän gluteenittoman leipäkeittiön kulmakivi. Resepti on Ruokahommilta, ja sitä voi muunnella kyllä ihan niin paljon kuin vain sielu sietää, näemmä. Yleensä kun täällä keittiössä ei ainakaan koskaan satu olemaan juuri täsmälleen näitä siemeniä ja pähkinöitä paikalla leivänhimon yllättäessä (plus että manteli ja saksanpähkinät on tällä hetkellä muutenkin pannassa), niin kunhan aineiden suhteet pysyy samana, voi reseptin siemenet ja pähkinät korvata millä vain samankaltaisilla. Ja onhan näitä pähkylöitä, mistä valita: cashew, hasselpähkinä, saksanpähkinä, pekaanipähkinä, parapähkinä, manteli. Ja siemenkastista auringonkukka, pellava, kurpitsa, pinja, unikko, seesam, hamppu... Taivas siis vain on rajana. Lisäksi korvasin tällä kertaa reseptin hunajan vaahterasiirapilla (joo arvasitte oikein, ei tullut yhtään pahaa) ja ujutin sekaan kourallisen puolukoita, joiden ansiokkaan sijoittumisen vuoksi leipäpötkylä näyttää nyt mulkoilevan leikkaajaansa punaisilla silmillä. Ihan veikeä otus tämä silti tuimasta katseeastaan huolimatta on :)

Pähkinät ja siemenet voi toki liottaa ennen murusiksi surraamista. Yleensä en koskaan ajattele asioita niin paljon etukäteen, että tajuaisin likovedet laittaa valmiiksi, mutta tällä kertaa liotin cashew- ja maapähkinöitä muutaman tuntia ja säilöin ne jääkaapissa ennen leivän tekoa. Ilmeisesti liottaminen tekee pähkinöistä ja siemenistä vatsaystävällisempiä ja irrottaa niistä myös niiden hyvät ravinneaineet paremmin. Hyvin leipä on maistunut myös ilman liottamisia, joten ihan voivat kaikki itse kotonaan päättää, kuinka toimivat.

Jaarittelut sikseen nyt, ja reseptiä kehiin! Tämähän siis on gluteeniton ja laktoositon eväs. Leipä maistuu kyllä varmasti myös vehnäihmisille, joskin onhan tämä rakenne nyt aika kaukana siitä pehmoisen sitkeästä rakenteesta johon ihanissa vehnäleivissä ollaan totuttu. Vaan terveellisempää on! Ja riittoisaa, kun ei kerralla kovin montaa palasta jaksa vedellä huiviin. Ja mainitsinko jo, että ihan älyttömän hyvää (myös pakastamisen jälkeen).

Siemen-pähkinäleipä
(omat tämänkertaisen version muunnokset suluissa)

1 dl oliiviöljyä (puolet oliivia, puolet kookosta)

5 luomumunaa (3 isompaa, 3 S-kokoista)

1 tl hyvää suolaa

(kunnon loraus hunajaa/siirappia, niin leivästä tulee limppumaisempi -> tällä kertaa käytössä vaahterasiirappi)

100 g saksanpähkinöitä (hasseleita)

100 g auringonkukansiemeniä (50 g aurinkoa, 50 g unikkoa)

100 g kurpitsansiemeniä (50 g pinjaa, 50 g pekaania)

100 g manteleita (cashewta)

100 g seesaminsiemeniä

100 g pellavansiemeniä (hamppua)
(kourallinen puolukoita)

Sekoita öljy ja kananmunat, lisää joukkoon suola ja hunaja/siirappi. Surauta käyttämälläsi jauhantalaitteella pähkinät ja siemenet erissä pieniksi (mun blenderi ei ainakaan tämän massan kanssa ala millekään). Sekaan saa jäädä reilusti sattumia ja rakennetta. Voitele tai paperoi leipävuoka, lusikooi taikina vuokaan ja anna paistua 170 asteessa noin 50 min - tunti. Jäähdytä ja nauti.

Gluteenittomat "skonssit" ja kirjavinkkejä

Suomessa käydessämme käsiin sattui kirjakaupassa pari gluteenittoman leivonnan/ruoanlaiton opusta, ja mukaanhan ne täytyi ottaa. Toinen kirjoista, Hannah Milesin Leivo gluteenitonta - herkkuja koko perheelle (alkuperäisteos The Gluten-free baker), on brittiläinen kirja, jossa gluteenittoman leivonnan "sitkottajana" käytetään ksantaania. Toinen taas on ruotsalaisen Elisabeth Ekstrand Hemmingssonin Gluteenittomat suosikit (Glutenfria favoriter), jossa samaan tarkoitukseen käytetään psylliumia.

Psylliumia keittiöstä jo löytyikin, mutta ksantaania tilasin nyt sitten  ihan erikseen näitä projekteja varten. Jännä nähdä, eroaako nämä kaksi "sitkottajaa" eli gluteenista taikinaan saatavan sitkon korvaajaa toisistaan jollain olennaisella tavalla.

Brittikirja on tietenkin hyvin, no, brittiläinen. Skonssireseptejä on vaikka muille jakaa, ja laventelikeksejäkin pitäisi vissiin leipoa (mikä siinä laventelissa oikeen noita brittejä viehättää?!). Skonsseilla lähdettiin siis liikkeelle ensimmäiseen testiajoon. Vähän muuntelin reseptiä, kun ei juuri sattunut kaikkia aineksia keittiöstä löytymään, eikä skonsseista kyllä tullut millään muotoa onttoja niinkuin resepti antoi ymmärtää (?!, en ole kyllä koskaan onttoa skonssia edes itse Britteinsaarilla nähnyt) mutta hyviä kyllä. Ja se rakenne! Gluteenittomassa leivonnassa on jo ehtinyt tottua siihen, että kaikki leivonnaiset murenee käsiin. No, nämäpä ei! Ei ne nyt ihan sairaasti nousseet, mutta kyllä kuohkeutta oli ehdottomasti enemmän kuin yleensä, ja leipäsistä pystyi jopa murtamaan palasia ja haukkaamaan ilman että koko kakkunen oli saman tien atomeina pöydällä. Hyvä homma siis!

Reseptin tein puolittaisena versiona kirjassa olleesta, enkä kyllä voi ymmärtää, miten kirjailija on saanut koko taikinasta tehtyä vain 12 skonssia, kun puolikkaastakin tuli saman verran (ja saman kokoisia, ehkä hitusen pienempiä). No, enempi parempi, eiks joo. Tässäpä siis tämä, kokeilkaa ihmeessä!

Juustoiset skonssit
(omat mitat ja muutokset suluissa)

6 ja 1/3 dl gluteenitonta jauhoseosta (hieman reilu 3 dl)
4 tl leivinjauhetta (2 tl)
1 tl ksantaania (vajaa 1 tl)
100 g mantelijauhetta (50 g hasselpähkinäjauhetta)
115 g jääkaappikylmää voita kuutioina (n. 60 g)
200 g raastettua cheddar-juustoa (100 g parmesaania)
100 g saksanpähkinöitä karkeana rouheena (50 g cashew-pähkinöitä)
2 rkl unikonsiememiä, lisäksi hieman koristeluun (seesaminsiemeniä)
1 reilu rkl ranskalaista sinappia (vajaa rkl ihan saksalaista sinappia)
2-2½ dl piimää (vajaa 2 dl soija-riisimaitoa)
(puolikas purkki rahkaa)
1 vatkattu munankeltuainen

Lämmitä uuni 190 asteeseen.

Mittaa kulhoon pähkinä/mantelijauhe sekä keskenään sekoitetut jauhot, leivinjauhe ja ksantaani. Hiero kylmä voi joukkoon käsin. Lisää sekaan juustoraaste, pähkinärouhe, siemenet ja sinappi. Sekoita. Lisää joukkoon piimää/muuta nestettä vähän kerrallaan samalla sekoittaen (sekoitin käsin) kunnes taikina on pehmeää ja tasaista. Kaikkea nestettä ei tarvitse käyttää.

Kaulitse taikinasta 2-3 cm levy tai ota oikotie ja muotoile vain käsin kekoja, jotka painat n. 7,5 cm halkaisijaltaan olevaan pikkuleipämuottiin. Tuloksena siis pellillinen muottisi mallisia joko aalto- tai sileäreunaisia n. 2-3 cm korkeita olevia ympyröitä.

Sivele möllykät munankeltuaisella ja ripottele päälle hieman siemeniä. Paista uunissa 15-20 minuuttia kunnes skonssit ovat kauniin kullanruskeita (ja sisältä onttoja muka, pyh.) Sitten eikun vaan voita väliin ja naamariin :)

Gluteeniton överihyvä Brita-kakku

Britakakku on tämän keittiön miehen lempiruokaa, joten sitä tulee leivottua vähintään pari kertaa vuodessa. Aina se on yhtä hyvää ja myös aina yhtä epäkuvauksellista. Pahoittelen jo etukäteen kuvia: jos ulkona (ja sisällä) on 30 astetta lämmintä, ei vaan jaksa alkaa värkätä kuvauspaikkaa kuosiin. Että niin, sairaan hyvää oli, vaikka kuvista ei ehkä siltä näytä.

Muistettiin muuten viime lauantaina taas yksi hyvä puoli siitä, että on aikuinen: jos huvittaa, voi syödä koko päivän vaan kakkua. Ja niinhän  me tehtiin. Oli kyllä vaan niin järkyttävän hyvä Brita että ei olla koskaan vielä yhtä hyvään pystytty :)

Päivässä kahdestaan syötävän hyvä (gluteeniton) Brita
(maltillisemmille syöjille ehkä n. 10 hengen kakutin)

Pohja:

125 g voita
1 dl tummaa ruokosokeria
2 keltuaista
1,5 dl gluteenitonta jauhoseosta (tai vehnää)
2 tl leivinjauhetta
1 dl hyvää appelsiinimehua

Marenki:

2 valkuaista
1,5 dl hienointa sokeria
(1 tl vaniljasokeria)

Täyte:

mansikoita
banaania
nektariinia/persikkaa

n. 3 dl haluamaasi kermatuotetta (meillä tällä kertaa Minus L -laktoositon kerma)
vajaa purkki haluamaasi rahkatuotetta (meillä laktoositon rahka)
reilusti vaniljasokeria
sokeria maun mukaan

Päälle:

Marianne crush -rakeita

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää keltuaiset vatkaten. Sekoita joukkoon kuivat aineet seoksena vuorotellen appelsiinimehun kanssa.

Levitä kakkutaikina suorakaiteeksi (25 x 30 cm) leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.

Esikypsennä pohjaa uunin keskiosassa 180 asteessa 10 min.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi Lisää sokeri pieninä erinä sen jälkeen, kun valkuaisista alkaa muodostua vaahtoa. Vatkaa kunnes valkuaisvaahto pysyy kulhossa, vaikka kulho käännetään ylösalaisin. Levitä marenki lusikalla pohjalle. Paista vielä uunin keskiosassa 180 asteessa 15 min eli kunnes pinta on kauniin ruskea. Anna jäähtyä.

Täytä kakku juuri ennen tarjoilua: Leikkaa pohja kahteen yhtä suureen osaan. Irrota puolikas pohjalevy leivinpaperista lastalla ja siirrä varoen tarjoiluvadille. Levitä hedelmänpalaset ja puolet täytteestä. Nosta toinen levy päälle, levitä toinen puoli täytteestä ja mansikkaviipaleet. Koristele Marianne crushilla.

Suklaa-marenkikeksit

Ihan niin kuin kääretortussa ei olisi tälle viikonlopulle tarpeeksi sokeria. Oli siinä, mutta johonkinhan ne ylijääneet valkuaiset piti upottaa. En ole vielä henkisesti valmis uuteen erään macaronseja vastaan (jotka ei vielä kurssinkaan jälkeen onnistu. Syytän uunia.), joten sitten tällaista reseptiä. Vahingossa tuli vastaan täällä kun selasin gluteenittomia ohjeita. Jenkkireseptejä on yleensä ärsyttävää käyttää kun kaikilla on joka reseptissä kymmentä eri jauhoa ja kaikenmaailman ksantaankumia. Tässä reseptissä ei onneksi ollut jauhoja minkäänlaisia, niin heti helpotti.

Näistä tuli vähän samanlaisia kuin esim. ihanan Lunnin tekemät lumikakkuset, joita täälläkin keittiössä on pyöräytelty, mutta jostain kumman syystä eivät ole tänne blogiin saakka päässeet. Mielestäni nämä oli kuitenkin parempia koostumuksensa puolesta: älyttömän kuohkeita ja ihania, ja reunoilta marenkisen rapsakoita. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! Reseptin mitat on kupeissa mutta kaikkihan nyt Googlea osaa käyttää sen verran että saavat ne deseiksi muutettua. Eiks je?

Suklaa-marenkikeksit

1½ kuppia rouhittua suklaata

3 L-kokoisen munan valkuaista

2 x 3/4 kuppia tomusokeria plus vielä jämät keksien pyörittelyyn 

½ kuppia sokeroimatonta kaakaojauhetta

1 rkl maissitärkkelystä

¼ tl suolaa

Sulata 1 kuppi suklaarouhetta vesihauteessa tai mikrossa. 

Vatkaa valkuaisia kunnes vaahtoa alkaa muodostua. Lisää pienissä erissä vatkaten joukkoon 3/4 kuppia tomusokeria. Jatka, kunnes vaahto on marenkimaista ja sileää. 

Sekoita 3/4 kuppia tomusokeria, kaakao, maissitärkkelys ja suola keskenään. Vatkaa hiljaisella nopeudella marengin sekaan. Sekoita joukkoon haalea suklaasula ja jäljellä olevat suklaamurut. Laita takina hetkeksi jääkaappiin lepäämään, niin se ei ole niin tahmaista käsiteltävää.

Laita puolisen kuppia tomusokeria kulhoon.Rullaile tomusokeritetuin käsin taikinasta n. ruokalusikan kokoisia palleroita (tee kunnon valkoinen sokerikuorrute niin valmiista kekseistä tulee nätimpiä). Laita pellille n. 5 cm välein, keksit leviävät paistettaessa.

Paista 200 asteessa 8-10 minuuttia. Vedä leivinpaperi ritilän päälle ja jäähdytä. Ja nautiskele!

Kaverilla oli samana iltana DJ-keikka, niin vein sinne DJ-pöytäherkuiksi pussillisen keksejä. Toivottavasti maistui :)

Raparpericurd ja maailman pehmein kääretorttu

Tämä on tarina raparperista. No siinähän nyt ei sinänsä mitään uutta, onhan näitä täällä jo vastikään nähty. Mutta kun tilaamamme vihanneslaatikon mukana tuli taas raparperia, niin mikä minä olen sitä vastustamaan? Johonkinhan se piti upottaa. Upotin siis curdiin. Eli kirpeän makeaan tahnaan, noin niinkun selvällä suomenkielellä. Ja arvatkaa oliko hyvää? No oli. Ja vielä potenssiin kaksi unelmanpehmoisen gluteenittoman kääretortun sisällä.

Curdiin sain innoituksen herkun ja koukun tyttäriltä. Vähän lisäsin sokeria, koska se mun makunystyröiden mukaan sitä vaati. Tein myös curdin ruskeaan raakaruokosokeriin, niin kuin lähes kaikki leivonnaiset nykyään. Se vaan on niiin paljon parempaa (ja vähän terveellisempääkin) kuin valkaistu sokru. Ja tuo ihanan karamellimaisen maun. Nom.

Kääretorttu on ollut vanha nemesikseni jo pikään. Jotenkin vaan siitä ei ole vehnäjauhoilla koskaan tullut sellainen kuin pitää. Nytkin torttulevy oli liian paksu (en tykkää kääriksistä joissa on minimäärä hilloa ja maksimäärä kuivaa kakkupohjaa) että vähän häiritsi, mutta kuitenkin niin mahtavan pehmyt ja vielä vähän täytteistä kostunutkin, että siihen olisi tehnyt mieli upottaa eläimellisesti naamansa ja vaan hengittää koko torttu sisuksiin. Hieman hillitsin itseäni, mutta aika monta palaahan sitä piti maistella... Hups.

Ei tämäkään torttu nyt mallikelpoisen pyöreä ollut ja täytettä oli vähäsen tursuamalla, mutta that's the way *aha aha* I like it. Että jos haluat omastasi mallikelpoisemman, niin sen saa ehkä joko vähemmällä täytteellä, ohuemmalla levyllä tai paremmalla rullaustekniikalla. Mutta aivan sairaan hyvää tämä on joka tapauksessa. Ja tuota curdiahan nyt voi käyttää ihan mihin tahansa: kakun väliin kermavaahtoon sekoitettuna, lettukesteillä, jätskin kanssa... you name it.

Gluteeniton raparpericurd-kääretorttu

Pohja

4 munaa

1½ dl sokeria

1 dl perunajauhoja

½ dl gluteenitonta jauhoseosta (mulla lättyjauhoja kun kakkuseos oli päässyt loppumaan)

1 tl leivinjauhetta

Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Siivilöi vaahtoon keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe. Levitä uunipellille ja paista 225 asteessa noin 8-10 min.

Raparpericurd

400 g raparperia pilkottuna

4 kananmunan keltuaista
1-1,5 dl ruskeaa ruokosokeria (oman makeansietokyvyn mukaan)
(tujaus vaniljasokeria)
30 g voita

Keitä raparperit mössöksi. Soseuta vielä hienommaksi tehosekoittimella. Jäähdytä haaleaksi.

Laita kananmunan keltuaiset ja sokeri kerroskattilan haudeosaan ja vispaa kuohkeaksi. Lisää vähän kerrallaan sekoittaen raparperisose. Kuumenna kerroskattilan alaosassa vettä ja keittele curdia kokoon vesihauteessa koko ajan sekoittaen kunnes seos paksunee (itse keitin kymmenisen minuuttia). Lisää lopuksi voi ja hämmennä kunnes sulaa.

Tästä satsista tuli vajaa puoli litraa valmista tahnaa.

Muu täyte

2 dl kermaa

puoli purkkia rahkaa

n. 50 g valkosuklaata (tai oman maun mukaan)

sokeria

Sulata valkosuklaa. Vaahdota kerma ja lisää siihen rahka. Sekoita joukkoon sula suklaa. Lisää sokeria, jos tarpeen.

Sitten vaan pohjan päälle kerros curdia, sen päälle valkoista hyvää ja eikun rullalle ja jääkaappiin tekeytymään. Niin hyvää ettei sanotuksi saa (kun on suu täynnä kääristä).