Ensimmäinen kinuskikuorrutuskokeilu

Tein tässä joku viikko sitten ihan kotisyömisiksi kokeilukakkua. Kokeilua siinä mielessä, että en ole koskaan ennen kinuskia kakun päälle tehnyt, ja halusin myös testata uutta tyllaa, joka ei nyt taidakaan sitten oikeaoppinen koripunostylla olla vaan semmoinen missä on rivi pieniä reikiä, millä sais vaikka jostain kreemistä ruohonnäköistä pursotusta. Seuraavassapa huomioita projektista:

Pohja oli siis Kinuskikissan perusvaalea pohja 3 munalla. Uunissa saisi olla ilmeisesti tuolla huonommalla 20 cm vuoalla vähemmän aikaa kuin sen 40 min, nyt kuivahti vähän liikaa ja tuohon vuokaan riittäisi kyllä 2 munan pohjakin. Myös huomasin, että kakkuleikkurilla ei kannata käyttää liikaa voimaa kun leikkaa kovahkoa pohjaa, muuten menee vinoon...

Kostutukseen käytin punaista mehua sokerilla höystettynä (reilu 2 dl). Tuli vähän liikaa ja kakusta melkoisen kostea, joten seuraavalla kerralla vähemmän. Vaikka itse kyllä tykkään tämmöisistä superkosteista...

Kinuskia keittelin wokkipannussa kun en omista teflon-pintaista kattilaa. Tein tämän reseptin mukaan. Kinuski kiehui viitisentoista minuuttia joka oli vähän liian pitkään, leikkaus onnistui kyllä terävällä veitsellä kohtuullisesti, mutta silti se oli melko jankkia. Kerroksesta tuli myös melko paksu kun kakku itse oli pienempi kuin reseptiesimerkissä. Hyvää kyllä tuli. Ja lisäksi pintaan tuli tietenkin jostain rasvatahroja, ilmeisesti pannussa kuitenkin oli sitten jotain jämiä vaikka sitä kovin yritin hinkata puhtaaksi. Oh well.

Täytteeksi tuli Kattilan toiveesta nougatia (valmispaketti sulatettuna + löysää kermavaahtoa vähän, vatkataan yhteen), aika hyvän makuista, sekä vadelmamousse (vadelmia + vajaa 4 dl kermaa + 200 g tuorejuustoa + n. 100g valkosuklaata sulana + sokerit + 3 liivatetta?). Moussea tuli aivan liikaa tietenkin noilla määrillä tämän kokoiseen kakkuun, olisi voinut tajuta tehdä vaikka hyydykeleivoksia lopusta täytteestä mutta jäi tekemättä. Maku oli kyllä oikein hyvä tällä yhdistelmällä, suosittelen.

Pursotukseen tuli kermaa plus rahkaa, ja aivan kammottavan löysä seos. En tajua näitä saksalaisia kermoja kyllä ollenkaan, joko vatkautuu hetkessä aivan yli tai sitten lötkistyy heti. Tiedä sitten pitäiskö tuonne sekaan aina laittaa sitä Sahnesteiffia eli jotain jäykistysjuttua joka pitää kerman napakkana pidempään. Pursottaminen siis oli vaikeaa ja ainakaan tuolla "ruohotyllalla" ei kyllä saa minkäännäköistä jälkeä aikaan kakun reunaan, oli onni että tämä kakku ei mennyt mihinkään esille ;). Pitänee siis ostaa semmoinen koripunostylla jos haluaa reunaantuollaisia "raitoja".

Kokeilu siis kaikenkaikkiaan aivan loistomakuinen minun mieleen, ja harjoitus tekee mestarin :) (ehkä joku päivä)

Pesti, pesti, Buuuudapesti

Budapestissä käytiin ja täytyy sen verran blogata tähänkin blogiin aiheesta, että löysin kuulkaa maailman ihanimman ja parhaimman kahvila/jälkkärilän eli Sugar!:in. Ei riitä järki ymmärtämään tiskin täydeltä näin täydellisen näköisiä leivonnaisia:







Lisäksi ihastutti toisen leipomon marsipaanipiperrysvitriini :)



Menkää ihmeessä kaikki Budapestiin :) Kauppahallista sai myös mahtavia leivonnaisia alle euron hintaan, nomnom....

Hyydykekakkua kahdenlaista

Hyydykekakkuja on vaan niin mukava ja helppo pyöräytellä että taas tuli niin tehtyä. Tällä kertaa tein vadelmaista, ja testin kohteena erityisesti suklaareunuksen kohdilleen asettaminen ja suklaatransferien käyttö. Kaikki meni ihme kyllä aika lailla nappiin tämän kakun kanssa, vaikka jääkaappi on edelleen sen verran kiero että ei kakut koskaan aivan suoraan hyydy, mutta close enough :).

Viime kakussa (kuva alla) tuli testattua kahdella minigrip-pussin pätkällä tehtyä suklaareunusta (Kinuskikissan tapaan) mutta koin sen huomattavan hankalammaksi kuin tämän pidemmällä reunakalvolla tehdyn menetelmän. Mun minigrip ainakin oli sen verta lerppua että kakun yli menevä osa lerpatteli ihan miten sattuu ja kahden pätkän kohdistamisessakin tuli ongelmia (huomaa tosi epätasaisen korkea reuna), puhumattakaan siitä että sitten on kaksi "saumakohtaa" reunuksessa, jotka ei koskaan niin kauniita ole.

Keltainen pääsiäiskakku (joo, spritsausta pitää vähän vielä opiskella, ja a) ostaa kapeampi kirjoitustylla sekä b) odottaa että suklaa on vähän jäähtynyt ettei se virtaa ihan valtoimenaan ulos pussista) koostuu tummasta keksipohjasta, muistaakseni tuorejuustosta (mascarponesta ehkä?) ja kermavaahdosta sekä mangonpaloista, päällinen soseutettua mangoa ja liian vähän liivatetta sekä maailman oudointa saksalaista "kiillejauhetta" jolla on kaikki epäonnistunut aina ja tasaisesti :D Kyllä se nyt sen verran hyytyi että kakun päällä pysyi mutta eipä juuri enempää.


Vadelmahyydykekakku puolestaan suklaariisimuropohjalla (osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi löytää täältä tavallisia riisimuroja, on siis suklaariisimuroja ja sulaa suklaata...), vaahto-osassa vadelmajugurttia, kermavaahtoa plus vaniljajauhetta, valkosuklaarouhetta, rahkaa sekä tuorejuustoa, hyydytysaineena liivatetta ja sulaa valkosuklaata. Päällä vadelmia ja kiille vadelmien sulamisliemestä, sokerista ja jostain punaisesta sekamehusta sekä liivatteesta. Suklaareunus onnistui mukavasti tällä kertaa ja transferien käyttökin luonnistui yllättävän hyvin näin ensikertalaiselta :)