Jos synnillä olisi maku, se olisi tämä

Nyt sitten silmät ja korvat kiinni, kaikki laihduttajat tai muuten (liian) terveellisesti elävät. Tämä kakku ei ole mikään höyhensarjalainen, eikä sitä voi hyvällä tahdollakaan kutsua terveysruoaksi. Mutta sielua se hoitaa. Ja ystävyyssuhteita. Ja parisuhdetta. Että suosittelen silti kokeilemaan, jos avainsanat suklaa-karamelli-voi-sokeri-tahmaisuus kuulostavat tavoittelemisen arvoisilta.

En oikein usko, että reseptillä piti tulla ihan tällaista kakkua, joka täällä lopulta valmistui. Asia saattoi mennä vikaan a) siinä, että sekoitin munankeltuaissokerivaahtoon suklaat ehkä vähän liian kuumana, jolloin taikinasta tuli melkoinen tykky. Siihen oli sitten vähän hankala "nostella sekaan" marenkivaahtoa. Joka vie kohtaan b), liian vähän vatkattu marenki. Siinä vaiheessa kun huomasin, että keltuaissuklaaseoksen sekaan ei kyllä nostella yhtään mitään, jotenkin en jaksanut enää stressata marenkivaahdon oikeasta kovuusasteesta. Ja sitten vetelin surutta vain monitoimikoneen lapavatkaimella massat keskenään sekaisin. Ei siis mitään kauhean ilmavaa tavaraa, oma taikinaversioni. Ja browniemaisen tahmaiseen lopputulokseen vaikutti myös c) hukassa ollut 20 cm kakkuvuoka, jota tässä haettiin. Tein 18-senttisellä. Tuli aika paksuja, tahmaisia pohjia. Joista leikkasin vielä vähän kuivia reunoja pois. Lopullisen kakun koko oli siis varmaan jossain 16-sentin hujakoilla. Ainiin, eikä tässä vielä kaikki, vaan d) en oikein tiennyt, mitä reseptissä voikreemiin sekoitettavan "karamell-cremen" olisi pitänyt olla... ostin siis macadamiapähkinä-karamellilevitettä, johon yritin (huonolla menestyksellä) sulattaa muutaman omarin tyyppisen fudgekarkin. No, tuloksena oli pari kertaa olomuotoa muuttanutta pähkinä-karamellilevitettä omar-sattumin. Mikä nyt ei tietenkään pahaa ollut. Mutta ehkä ensi kerralla koitan ottaa selvää karamellicremen syvemmästä olemuksesta ja ostan sitä sitten ihan suoraan.

Noniin, disclaimerit sikseen: kohdista a, b, c ja d huolimatta tästä tuli IHAN TÖRKEÄN HYVÄÄ. Ja eikai näistä aineksista (ja niiden määristä...) nyt paljon muuta voi tullakaan.

Edit: Toisella yrityskerralla kakusta tuli sellainen, kuin ilmeisesti reseptin mukaan pitikin. Ilmavaa taikina nyt ei vieläkään ollut, mutta ei samanlaista liisteriä sentään kuin viimeksi. Myös 20 cm vuoka löytyi tällä kertaa. Paistoaikaa olisi kuitenkin saanut vähän lyhentää; tykkäsin enemmän vähän tahmeammasta lopputuloksesta. Karamellicremeäkin löytyi tällä kertaa, joskin macadamia-karamellikreemi kyllä sopi mielestäni kakkuun paremmin, pähkinän maku leikkasi vähän yltiömakeutta. Mutta eihän se nyt pahaa ollut, tälläkään kertaa ;).

Suklaa-karamelli-kerroskakku

Taikinaan:

250 g tummaa suklaata

150 g voita

6 munaa

300 g sokeria

2 tl vaniljauutetta

1 rkl pikakahvijauhetta

180 g gluteenitonta jauhoa

Kreemeihin:

150 g pehmeää suolattua voita

200 g karamellicremeä (jaa-a...)

200 g maitosuklaata

200 g tummaa kuorrutesuklaata

150 g kermaa

1 tl vaniljauutetta

(pähkinöitä koristeluun)

1. Sulata voi ja suklaa (vesihauteessa). Erottele munat. Vatkaa 150 g sokeria (käytin tummaa muscovadoa) keltuaisten kanssa sakean kermaiseksi. Sekoita joukkoon suklaa-voiseos. Sekoita keskenään vaniljauute, kahvijauhe, jauhot. Nostele keltais-suklaamassan sekaan. Vatkaa 150 g sokeria (tavallista) ja valkuaiset keskenään jäykäksi marenkivaahdoksi. Nostele ja sekoittele suklaa-keltuais-jauhomassaan 2-3 erässä. Kaada kolmannes taikinasta 20 cm vuokaan, paista 180 asteessa 20-25 min. Toista lopulla taikinalla. Jäähdytä pohjat.

2. Tee karamellivoikreemi: vatkaa voi vaaleaksi vaahdoksi. Lisää karamellicreme. Tee suklaaganache: hienonna maitosuklaa ja kuorrutussuklaa, sulata yhdessä kerman ja vaniljauutteen kanssa. Jäähdytä hieman, ettei ganache ole enää niin juoksevaa (mutta on kuitenkin vielä levittyvää. Jos jäähtyy liikaa, lämmitä varovasti uudelleen vesihauteessa).

3. Sivele kaikki kolme kakkupohjaa karamelli-voikreemillä. Jätä hieman voikreemiä kuitenkin koristeluun (halutessasi). Levitä lisäksi kahdelle pohjalle 2/3 suklaaganachesta. Kokoa kakku ensin karamelli-suklaaganachepohjista ja laita päällimmäliseksi pohja, jonka päällä on vain karamelli-voikreemiä. Levitä loppu ganache reunoilla (minä levitin myös päälle). Koristele haluamallasi tavalla.

Piparminttuiset suklaakeksit

Lisää joulua! Lisää keksejä! Niinkö? No, täältä pesee. Nimittäin suklaista tällä kertaa. Saksalaiset ovat himona kaikkeen piparminttuiseen, joten oletin, että kaupasta löytyy näin joulun alla helposti piparminttutankoja, joita näihin kekseihin peräänkuulutettiin. Vaan ei. Ei yhden yhtä. Ostin hädissäni pussillisen piparmintun makuista fudgea ennenkuin muistin, että hei, mullahan on kaks pussia Suomesta tuotua Marianne-crushia. Win! :)

Kuten edellisissäkin joulukekseissä, myös tämä taikina puolitettiin gluteenittomaan ja ei-gluteenittomaan versioon. Makueroa kekseissä ei ollut juurikaan, eikä koostumksellistakaan. Vähän vähemmän aikaa olisi saanut ehkä paistaa, niin kekseistä olisi tullut vähemmän sitkeitä. Mutta sitkeätkin keksit on kyllä hyviä, että mikäs siinä mutustellessa...

Piparminttu-suklaakeksit

pitäisi tulla 10-12 isoa keksiä, mutta mulla tuli kyllä enempi

150 g tummaa suklaata

100 g voita

90 g tummaa ruokosokeria

1 muna (laitoin molempaan taikinapuolikkaaseen oman)

120 g jauhoja (gluteeniton tai vehnä)

75 g kaurahiutaleita (jos teet gluteenittomia, muista valita gluteeniton aitokaura)

1 tl leivinjauhetta

100 g murskattuja piparminttutankoja (tulee nätimpiä keksejä) tai Marianne-crushia

(piparminttuöljyä tai -aromia)

1. Sulata suklaa ja voi miedolla lämmöllä kattilassa, lisää tumma sokeri.

2. Lisää muna, jauhot, kaura ja leivinjauhe ja sekoita paksuksi taikinaksi. Jos haluat lisätä minttuisuutta, laita sekaan piparminttuöljyä tai aromia. Aromi ehkä parempi, itse käyttämäni öljy teki taikinasta aika, no, öljyistä. Sekoita 2/3 piparminttumurskasta tai Marianne-crushista taikinaan.

3. Muotoile taikinasta isoja kuulia, paina ne lättänöiksi pellille. Jätä keksien väliin leviämistilaa.

4. Ripottele keksien päälle lopput piparminttu/Marianne. Paista 175 asteessa n. 10-12 min.

Mausteiset kanelitähdet

Joulusarja jatkukoon, tällä kertaa vuorossa kaneliset maustetähdet tai mausteiset kanelitähdet tai niin, näyttäähän noista osa olevan ihan piparkakun muotoisiakin.... Anyhow, ihan hyviä. Vielä enemmän olisi saaneet mausteet maistua, että jos näitä kokeilette, niin ei tarvitse pihtailla mausteiden määrässä. Puolitin jälleen taikinan ja tein toisesta osasta gluteenittoman (tähdet). Gluteenittomat versiot olivat aika perinteistä "en ruskistu millään ja hajoan atomeiksi hipaisusta" -linjaa, mutta taikinan rakenne ennen paistoa oli kyllä just eikä melkeen: aivan helposti ohkaiseksi kaulittavissa kahden kelmun välissä.

Mausteiset kanelikeksit

n. 50 kappaletta

120 g voita

30 g sokeria

1 muna

ripaus suolaa

2 tl piparkakkumaustetta

1 tl kanelia

200 g jauhoja (gluteenitonta tai vehnää)

koristeluun suklaata

1. Sekeoita voi ja sokeri keskenään vaahtomaiseksi. Lisää muna, sekoita hyvin. Lisää joukkoon suola, mausteet ja jauhot ja alusta sileäksi taikinaksi. Sitten taikina kelmuun ja jääkaappiin lepäilemään tunniksi.

2. Kaulitse taikina ja ota siitä muotilla keksejä. Paista 175 asteessa n. 8-10 min. Valmiit keksit jäävät aika vaaleiksi, älä paista liian pitkään.

3. Sulata suklaa ja koristele.

Vanillekipferl eli vaniljakiekurat

Joko saa alkaa hehkuttaa joulua? No, alan vaikka en saisikaan. Joulujoulujee! Täällä on jo koristeltu menemään ja ensimmäisiä leivonnaisiakin on testailtu. Ensimmäisistä kekseistä ei sen kummempaa, kyllä niistä syötäviä tuli, mutta toiset olivat sitten sairaan hyviä, sekä gluteenittomana että gluteenillisena versiona. Jaoin taikinan kahtia ja toiseen osaan sekoittelin gluteenitonta jauhoa, toiseen vehnää. Hyvin pelitti!

Mukava huomata, että gluteenittomuus ei ainakaan tällaisissa "murukeksitaikinoissa" aiheuta suurta kärsimystä ja ongelmaa, vaan kekseistä tulee lähes saman näköisiä ja makuisia. Hyviä uutisia siis kaikille keliaakikoille ja muuten gluteenia välttäville: joulu tulee teillekin. Vaikka näiden Saksassa kovin suosittujen vanillekipferlien eli kotoisammin vaniljakiekuroiden kautta. Mmm vaniljaa! *hehkuti hehkuti*

Perinteen mukaan nämä keksit pitäisi ilmeisesti koristella pyörittämällä ne tomusokeri-vaniljasokeriseoksessa vielä lämpöisinä, mutta omaa silmää tämä ei kyllä miellyttänyt niin sovelsin sitten ja sulatin valkosuklaata, jossa dippasin osasta kiekuroita puoliksi ja sirottelin vaniljasokeria suklaan päälle, ja osaan laiskuuttani vain heiluttelin sulaa suklaata raidoiksi. Valitse itsellesi sopivin koristelutapa siis. Kyllähän tuo valkosuklaa aika paljon makeutta lisää jo entisestään makeisiin kekseihin, mutta ei se ainakaan täällä meillä ollut ongelma ;)

Vaniljakiekurat 

n. 40 kipaletta

140 g pehmeää voita

1 munan keltuainen

70 g hienoa sokeria

2 vaniljatangon sisus (voi korvata kokonaan tai osittain vaniljajauheella)

ripaus suolaa

120 g jauhoja (gluteeniton tai tavallinen)

50 g maizenaa

70 g jauhettuja manteleita tai hasselpähkinöitä

koristeluun joko tomusokeri-vaniljasokeria tai valkosuklaata + vaniljasokeria

1. Vatkaa voi, keltuainen, sokeri, vaniljatangon sisus ja suola kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään jauhot ja maizena ja siivilöi voiseoksen joukkoon. Lisää manteli/pähkinäjauhe ja vaivaa nopeasti taikinapalloksi. Muotoile taikinasta 8 n. 30 senttistä rullaa kelmun sisälle ja pistä rullaset jääkaappiin tunniksi.

2. Lämmitä uuni 180 asteeseen. Leikkele taikinarullista n. 6 sentin kokoisia palasia ja muotoile kiekuroiksi. Paista 10-12 minuuttia.

3. Koristele jäähtyneet keksit haluamallasi tavalla. Patakeittiö suosittelee suklaata (tietenkin).

Bebe-leivokset

Kukkuu! Hei täällä on vielä joku! Onkohan siellä? No, tässä on kuitenkin bebe-leivoksia. Niitä perinteisiä. Ainakin meilläpäin näiden sisällä oli aina voikreemiä, niinpä siis näissäkin, vaikka internetsistä löytyi vaikka minkälaisia ehdotuksia kermavaahto- tai kiiselipohjaisista sisuksista. Ja oli vehnäisiä. Ja makeita. Piti tulla S:n synttärileivonnaisiksi mutta sairastus vei voiton, tässäpä siis vähän jälkijunassa. Maistui näinkin, loput oli pakko panna pakkaseen ettei tulisi sokerikuolema. Resepti pohjaan on täältä ja kreemiin täältä (vaniljalisäyksellä).

Bebet

Pohja

200 g voita tai margariinia
1 ½ dl sokeria (½ dl tästä tummaa Muscovado-sokeria)
1 kananmuna
4 ½ dl vehnäjauhoja

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita vatkaimella joukkoon kananmuna ja lopuksi jauhot n. 1 dl kerrallaan. Voitele leivosvuoat, jos käytät metallisia vuokia. (Meillä oli käytössä kertakäyttöiset alumiinivuoat ja itseään italianleivosvuoiksi tituleeranneet pienemmät paperivuoat.) Muotoile taikinasta tasainen pallo ja painele se vuoan pohjalle ja reunoille.

Laita vuoat pellille ja paista 175 asteessa n. 12-15 minuuttia, kunnes reunat ovat saaneet kevyesti väriä. Anna leivosten jäähtyä vuoissaan hetken aikaa. Älä kuitenkaan jäähdytä kylmäksi asti, silloin pohja murtuu helpommin, kun irrotat sitä vuoasta. 

Kreemi

100g valkuaisia
200g hienoa sokeria
300g suolatonta voita (vähäsuolainenkin käy hätätapauksessa)

(vaniljajauhetta)

Valkuaisia vatkataan käsin kuumassa vesihauteessa ja sokeri lisätään valkuaisiin vähitellen. Käsivispausta jatketaan niin kauan kunnes sokeri on liuennut täysin vaahtoon. Sokerin liukenemista voi tunnustella sormin, kun sokeria ei enää tunnu vaahdossa, on se lämpötilaltaan reilu 60-asteista jolloin valkuaiset ovat myös pastöroituneet.

Kun kaikki sokeri on liuennut vaahtoon, siirrytään vatkaamaan koneella. Vaahtoa vatkataan niin kauan kunnes se on jälleen huoneenlämpöistä. Viilenemistä voi nopeuttaa laittamalla vatkauskulhon alle kylmän pyyhkeen tai vaikka pari kylmäkallea tai jääpalapusseja, mitä keksiikään. :) Viilentämistavasta riippuen vatkaaminen kestää 5-10min. Omasta kokemuksesta voi sanoa, että jos yleiskoneella surruuttaa kovin kauan, ainakin meidän Kenwood lämpenee sen verran, että jos käyttää teräskulhoa, se ottaa lämmön itseensä ja massaa on tosi vaikeaa aada jäähtymään.... mutta viimeksi kokeilin lisätä voin jo +27-asteiseen massaan, eikä se juoksettunut, joten ei ihan huoneenlämöön asti tarvitse yrittää marenkia saada.

Jos käytössäsi on lapavatkain, vaihda se koneeseen tässä vaiheessa. Viilenneeseen vaahtoon lisätään paloiteltu huoneenlämpöinen voi pala kerrallaan koko ajan vatkaten suht hiljaisella nopeudella.

Kun massa on valmista, on se sileän pehmeää ja tasaista. Kreemi on heti käyttövalmis. Se säilyy jääkaapissa muutaman päivän, mutta sitä voi myös pakastaa. 

Pursota kreemi pohjiin, tasoita. Anna jähmettyä jääkaapissa ennen kuorruttamista.

Kuorrute

tomusokeria
vettä
elintarvikeväriä
+ nonparelleja

Tomppa kulhoon ja päälle lirauksittain vettä sen verran, että syntyy jähmeä tahna. Lisäksi punaista elintarvikeväriä. Levitä lusikan avulla kuorrutetta tasaisesti leivoksille. Sitten nonparellit päälle ja naamariin!

Kookosjauho-kaakaocupcakes

Edellisestä postauksesta ryhdistyneenä laitetaas heti perään sitten toinen. Ostin jonkin aikaa sitten kookosjauhoja, ja olen niitä tähän mennessä kokeillut vasta yhteen leipähässäkkään (epäonnisesti). Tänään ajattelin kuitenkin aiheesta enemmän luettuani (ja muffinssinhimoissani), että yrittänyttä ei laiteta. Jotenka resepti räpylään, ainekset sekaisin, pientä soveltamista ja vamoosh! Ja voin kuulkaa kertoa, että näitä maistaessa ei haitannut yhtään, että en syö vehnää. Sairaan hyviä! Pehmoisia, tahmaisia ja njam. Hyviä myös yksinään, mutta tietty aina joku pienehkö piristys päällä on hyväksi, tässä versiossa vain sekoitus kermavaahtoa ja vaniljavanukasjauhetta, mutta sivulla, jolta reseptin otin, oli ehdoteltu myös muutamanlaista voikreemiä. Kokeilemaan siis!

Niin sanoinko jo, että tein reseptiin taas vähän muutoksia? Vähensin vaahterasiirapin määrää ja lisäsin yhden banaanin. Haluan kyllä kokeilla myös ilman banaania, koska kyllähän tuo banskun maku aika lailla läpi puskee. Hyvällä tavalla kyllä, mutta jos näistä ihan vain kaakaon makuisia haluaisi, niin silloin kannattanee olla banaanitta.

Kookosjauho-kaakocupcakes banaanilisällä

1/4 kuppia kookosjauhoja

1/4 kuppia makeuttamatonta kaakaojauhetta

1/4 tl soodaa (korvasin ½ tl leivinjauheella)

3 isoa munaa

1/2 kuppia vaahterasiirappia tai hunajaa (laitoin reilun 1/4 kupin)

(1 muussattu banaani)

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Sekoita kuivat aineet toisiinsa hyvin. Lisää joukkoon loput aineet ja sekoita kunnes, no, sekaisin. (Jos käytät soodaa, alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin seisottamaan taikinaa tässä välissä muutaman minuutin ja sekoittamaan sitten vielä uudelleen).

Täytä muffinssivuoat taikinalla. Itse käytin minimuffinssivuokia.

Paista 12 minuuttia (alkuperäisessä neuvottiin paistamaan normikokoisia 20 minuuttia). Älä paista liian kuivaksi!

Jäähdytä, ja päällystä haluamallasi kreemillä tai vetele huiviin sellaisenaan :)

Tuhti siemen-pähkinäleipä

Heippa, minä täällä taas! Pitkästä aikaa, tiedän. Kesä on viilettänyt ohi ihan kamalaa vauhtia, ja kohta on jo syyskuu. Käsittämätöntä, mihin se aika oikein häviääkään. Paljon on nautiskeltu ja ilakoitu tänä kesänä: niin paljon, että blogin päivittämiseen ei ole juuri ollut aikaa. Leivontajututkin on lähinnä menneet epäkauniista gluteenittomista asioista toiseen, että vaikka on ns. pysytty pullassa, niin en ole sitten alkanut kaunistelemaan tuotoksia kuvauskuntoon vaan pistellyt ennemmin hyvällä ruokahalulla poskeen.

Nyt kuitenkin täytyi ottaa kamera kauniiseen kesätassuun ja ryhtyä hommiin. Tämä siemenvuokaleipä on nimittäin niiin hyvää, että siitä on tullut tämän gluteenittoman leipäkeittiön kulmakivi. Resepti on Ruokahommilta, ja sitä voi muunnella kyllä ihan niin paljon kuin vain sielu sietää, näemmä. Yleensä kun täällä keittiössä ei ainakaan koskaan satu olemaan juuri täsmälleen näitä siemeniä ja pähkinöitä paikalla leivänhimon yllättäessä (plus että manteli ja saksanpähkinät on tällä hetkellä muutenkin pannassa), niin kunhan aineiden suhteet pysyy samana, voi reseptin siemenet ja pähkinät korvata millä vain samankaltaisilla. Ja onhan näitä pähkylöitä, mistä valita: cashew, hasselpähkinä, saksanpähkinä, pekaanipähkinä, parapähkinä, manteli. Ja siemenkastista auringonkukka, pellava, kurpitsa, pinja, unikko, seesam, hamppu... Taivas siis vain on rajana. Lisäksi korvasin tällä kertaa reseptin hunajan vaahterasiirapilla (joo arvasitte oikein, ei tullut yhtään pahaa) ja ujutin sekaan kourallisen puolukoita, joiden ansiokkaan sijoittumisen vuoksi leipäpötkylä näyttää nyt mulkoilevan leikkaajaansa punaisilla silmillä. Ihan veikeä otus tämä silti tuimasta katseeastaan huolimatta on :)

Pähkinät ja siemenet voi toki liottaa ennen murusiksi surraamista. Yleensä en koskaan ajattele asioita niin paljon etukäteen, että tajuaisin likovedet laittaa valmiiksi, mutta tällä kertaa liotin cashew- ja maapähkinöitä muutaman tuntia ja säilöin ne jääkaapissa ennen leivän tekoa. Ilmeisesti liottaminen tekee pähkinöistä ja siemenistä vatsaystävällisempiä ja irrottaa niistä myös niiden hyvät ravinneaineet paremmin. Hyvin leipä on maistunut myös ilman liottamisia, joten ihan voivat kaikki itse kotonaan päättää, kuinka toimivat.

Jaarittelut sikseen nyt, ja reseptiä kehiin! Tämähän siis on gluteeniton ja laktoositon eväs. Leipä maistuu kyllä varmasti myös vehnäihmisille, joskin onhan tämä rakenne nyt aika kaukana siitä pehmoisen sitkeästä rakenteesta johon ihanissa vehnäleivissä ollaan totuttu. Vaan terveellisempää on! Ja riittoisaa, kun ei kerralla kovin montaa palasta jaksa vedellä huiviin. Ja mainitsinko jo, että ihan älyttömän hyvää (myös pakastamisen jälkeen).

Siemen-pähkinäleipä
(omat tämänkertaisen version muunnokset suluissa)

1 dl oliiviöljyä (puolet oliivia, puolet kookosta)

5 luomumunaa (3 isompaa, 3 S-kokoista)

1 tl hyvää suolaa

(kunnon loraus hunajaa/siirappia, niin leivästä tulee limppumaisempi -> tällä kertaa käytössä vaahterasiirappi)

100 g saksanpähkinöitä (hasseleita)

100 g auringonkukansiemeniä (50 g aurinkoa, 50 g unikkoa)

100 g kurpitsansiemeniä (50 g pinjaa, 50 g pekaania)

100 g manteleita (cashewta)

100 g seesaminsiemeniä

100 g pellavansiemeniä (hamppua)
(kourallinen puolukoita)

Sekoita öljy ja kananmunat, lisää joukkoon suola ja hunaja/siirappi. Surauta käyttämälläsi jauhantalaitteella pähkinät ja siemenet erissä pieniksi (mun blenderi ei ainakaan tämän massan kanssa ala millekään). Sekaan saa jäädä reilusti sattumia ja rakennetta. Voitele tai paperoi leipävuoka, lusikooi taikina vuokaan ja anna paistua 170 asteessa noin 50 min - tunti. Jäähdytä ja nauti.

Gluteenittomat "skonssit" ja kirjavinkkejä

Suomessa käydessämme käsiin sattui kirjakaupassa pari gluteenittoman leivonnan/ruoanlaiton opusta, ja mukaanhan ne täytyi ottaa. Toinen kirjoista, Hannah Milesin Leivo gluteenitonta - herkkuja koko perheelle (alkuperäisteos The Gluten-free baker), on brittiläinen kirja, jossa gluteenittoman leivonnan "sitkottajana" käytetään ksantaania. Toinen taas on ruotsalaisen Elisabeth Ekstrand Hemmingssonin Gluteenittomat suosikit (Glutenfria favoriter), jossa samaan tarkoitukseen käytetään psylliumia.

Psylliumia keittiöstä jo löytyikin, mutta ksantaania tilasin nyt sitten  ihan erikseen näitä projekteja varten. Jännä nähdä, eroaako nämä kaksi "sitkottajaa" eli gluteenista taikinaan saatavan sitkon korvaajaa toisistaan jollain olennaisella tavalla.

Brittikirja on tietenkin hyvin, no, brittiläinen. Skonssireseptejä on vaikka muille jakaa, ja laventelikeksejäkin pitäisi vissiin leipoa (mikä siinä laventelissa oikeen noita brittejä viehättää?!). Skonsseilla lähdettiin siis liikkeelle ensimmäiseen testiajoon. Vähän muuntelin reseptiä, kun ei juuri sattunut kaikkia aineksia keittiöstä löytymään, eikä skonsseista kyllä tullut millään muotoa onttoja niinkuin resepti antoi ymmärtää (?!, en ole kyllä koskaan onttoa skonssia edes itse Britteinsaarilla nähnyt) mutta hyviä kyllä. Ja se rakenne! Gluteenittomassa leivonnassa on jo ehtinyt tottua siihen, että kaikki leivonnaiset murenee käsiin. No, nämäpä ei! Ei ne nyt ihan sairaasti nousseet, mutta kyllä kuohkeutta oli ehdottomasti enemmän kuin yleensä, ja leipäsistä pystyi jopa murtamaan palasia ja haukkaamaan ilman että koko kakkunen oli saman tien atomeina pöydällä. Hyvä homma siis!

Reseptin tein puolittaisena versiona kirjassa olleesta, enkä kyllä voi ymmärtää, miten kirjailija on saanut koko taikinasta tehtyä vain 12 skonssia, kun puolikkaastakin tuli saman verran (ja saman kokoisia, ehkä hitusen pienempiä). No, enempi parempi, eiks joo. Tässäpä siis tämä, kokeilkaa ihmeessä!

Juustoiset skonssit
(omat mitat ja muutokset suluissa)

6 ja 1/3 dl gluteenitonta jauhoseosta (hieman reilu 3 dl)
4 tl leivinjauhetta (2 tl)
1 tl ksantaania (vajaa 1 tl)
100 g mantelijauhetta (50 g hasselpähkinäjauhetta)
115 g jääkaappikylmää voita kuutioina (n. 60 g)
200 g raastettua cheddar-juustoa (100 g parmesaania)
100 g saksanpähkinöitä karkeana rouheena (50 g cashew-pähkinöitä)
2 rkl unikonsiememiä, lisäksi hieman koristeluun (seesaminsiemeniä)
1 reilu rkl ranskalaista sinappia (vajaa rkl ihan saksalaista sinappia)
2-2½ dl piimää (vajaa 2 dl soija-riisimaitoa)
(puolikas purkki rahkaa)
1 vatkattu munankeltuainen

Lämmitä uuni 190 asteeseen.

Mittaa kulhoon pähkinä/mantelijauhe sekä keskenään sekoitetut jauhot, leivinjauhe ja ksantaani. Hiero kylmä voi joukkoon käsin. Lisää sekaan juustoraaste, pähkinärouhe, siemenet ja sinappi. Sekoita. Lisää joukkoon piimää/muuta nestettä vähän kerrallaan samalla sekoittaen (sekoitin käsin) kunnes taikina on pehmeää ja tasaista. Kaikkea nestettä ei tarvitse käyttää.

Kaulitse taikinasta 2-3 cm levy tai ota oikotie ja muotoile vain käsin kekoja, jotka painat n. 7,5 cm halkaisijaltaan olevaan pikkuleipämuottiin. Tuloksena siis pellillinen muottisi mallisia joko aalto- tai sileäreunaisia n. 2-3 cm korkeita olevia ympyröitä.

Sivele möllykät munankeltuaisella ja ripottele päälle hieman siemeniä. Paista uunissa 15-20 minuuttia kunnes skonssit ovat kauniin kullanruskeita (ja sisältä onttoja muka, pyh.) Sitten eikun vaan voita väliin ja naamariin :)

Gluteeniton överihyvä Brita-kakku

Britakakku on tämän keittiön miehen lempiruokaa, joten sitä tulee leivottua vähintään pari kertaa vuodessa. Aina se on yhtä hyvää ja myös aina yhtä epäkuvauksellista. Pahoittelen jo etukäteen kuvia: jos ulkona (ja sisällä) on 30 astetta lämmintä, ei vaan jaksa alkaa värkätä kuvauspaikkaa kuosiin. Että niin, sairaan hyvää oli, vaikka kuvista ei ehkä siltä näytä.

Muistettiin muuten viime lauantaina taas yksi hyvä puoli siitä, että on aikuinen: jos huvittaa, voi syödä koko päivän vaan kakkua. Ja niinhän  me tehtiin. Oli kyllä vaan niin järkyttävän hyvä Brita että ei olla koskaan vielä yhtä hyvään pystytty :)

Päivässä kahdestaan syötävän hyvä (gluteeniton) Brita
(maltillisemmille syöjille ehkä n. 10 hengen kakutin)

Pohja:

125 g voita
1 dl tummaa ruokosokeria
2 keltuaista
1,5 dl gluteenitonta jauhoseosta (tai vehnää)
2 tl leivinjauhetta
1 dl hyvää appelsiinimehua

Marenki:

2 valkuaista
1,5 dl hienointa sokeria
(1 tl vaniljasokeria)

Täyte:

mansikoita
banaania
nektariinia/persikkaa

n. 3 dl haluamaasi kermatuotetta (meillä tällä kertaa Minus L -laktoositon kerma)
vajaa purkki haluamaasi rahkatuotetta (meillä laktoositon rahka)
reilusti vaniljasokeria
sokeria maun mukaan

Päälle:

Marianne crush -rakeita

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää keltuaiset vatkaten. Sekoita joukkoon kuivat aineet seoksena vuorotellen appelsiinimehun kanssa.

Levitä kakkutaikina suorakaiteeksi (25 x 30 cm) leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.

Esikypsennä pohjaa uunin keskiosassa 180 asteessa 10 min.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi Lisää sokeri pieninä erinä sen jälkeen, kun valkuaisista alkaa muodostua vaahtoa. Vatkaa kunnes valkuaisvaahto pysyy kulhossa, vaikka kulho käännetään ylösalaisin. Levitä marenki lusikalla pohjalle. Paista vielä uunin keskiosassa 180 asteessa 15 min eli kunnes pinta on kauniin ruskea. Anna jäähtyä.

Täytä kakku juuri ennen tarjoilua: Leikkaa pohja kahteen yhtä suureen osaan. Irrota puolikas pohjalevy leivinpaperista lastalla ja siirrä varoen tarjoiluvadille. Levitä hedelmänpalaset ja puolet täytteestä. Nosta toinen levy päälle, levitä toinen puoli täytteestä ja mansikkaviipaleet. Koristele Marianne crushilla.

Ruoanlaittoaiheista meemiä

Maailmalla poikakaverinsa kanssa matkusteleva Ja maailma on sun -blogin Maiju muisti meitä reissullaan tällaisella pienellä kyselyjutulla. Edelliseen saamaani kyselyyn jäi valitettavasti vastamaatta, mutta nyt vastailen näihin hetimiten niin ei ainakaan unohdu!

1. Ruuanlaitto vai leipominen?

Leipominen. Meillä miespuoleiselta onnistuu ruoanlaitto paremmin. Osaan kyllä tehdä reseptien mukaan hyvää ruokaa, mutta mies maustaa kaiken niin paljon paremmin, että roolit on nyt vähän kääntyneet siihen, että minä leivon, mies kokkaa (tai kokataan yhdessä, minä apukokkina). Mulle käy :)

2. Missä olet syönyt elämäsi parhaimman aamupalan?

Jaa-a, kyllä se varmasti täällä Berliinissä jossain on ollut, ehkä suloisessa yhdistetyssä antikvariaatti-kahvila Tassossa tuossa heti kulman takana Frankfurter alleella. Aamupalat ovat täällä kyllä ihanan runsaita, ja sisältävät kaikenlaista aina levitteistä ja hummuksesta hedelmien kautta jugurttiin yms.

3. Jos olet kahvi-ihmisiä, missä olet maistanut parhainta kahvia?

Voi, olisin niin mielelläni kahvi-ihmisiä, mutta jotenkin vain kofeiini ei vaikuta mun kropalle sopivan. Aivot menee jumiin ja alkaa nukuttaa yleensä, tai tulee muuten vaan paha olo. Joskus kuitenkin sorrun ja tilaan latten tai capuccinon jossain. Parasta kahvia olen varmaan maistanut Helsingissä kaverini luona käydessä, en kyllä kuolemaksenikaan muista mikä sen paikan nimi oli (pikkuinen kahvilanurkkaus sisustuskaupan yhteydessä), mutt Kaffa Roasteryn kahvia sieltä sai. Nam.

4. Oletko reissun päällä rohkea ruuan kokeilia vai varovainen nautiskelija?

Rohkeasti kaikkea vaan. Myös hyönteiset on kokeiltu Thaimaassa, ja voin kyllä suositella varsinkin herkullisia bambumadon toukkia kaikille. Jos laittaa silmät kiinni ja vaan vetää naamariin, niin ei kyllä mausta voi päätellä syövänsä mitään epätavallista. Uppopaistettu tavara kun maistuu uppopaistetulta, vaikka siellä mitä kengänpohjaa/kuoriaista/muuta paistelisi.

Huonosti kuvattua ötökkää, sil vous plait

5. Lempihedelmäsi?

Aasiasta saatavat keltainen mango ja violetti mangostani, ehdottomasti. Länsimaista en edes koskaan osta mangoja, koska ne maistuvat poikkeuksetta saippualta, olivatka kuinka kypsiä tahansa. Mangostaneja en ole koskaan edes Aasian ulkopuolella kaupoissa nähnyt.

Is organic. Mangoja ja mangostaneja.

 
6. Puikot, haarukka vai lusikka?

Ensin puikot, sitten lusikka, viimeiseksi haarukka.

7. Reissussa ollessasi, mikä on ruokajuomasi?

Kookosvesi, jos sitä on saatavilla. Mikään ei ole parempaa kuin nuoren, pienen kookoksen kylmä vesi. Isommat kookokset maistuvat jo sitten vähän fermentoiduilta ja happamilta, mutta menee niidenkin vesi sen ollessa kylmää. Jos kookosta ei ole saatavilla, niin pullotettu vesi.

Namikookosta.

8. Maukkain ruokamuistosi?

Bangkokissa syöty sushi. Katsottiin oikein internetistä, että mikä sushiravintola on saanut hyviä arvosteluja, ja jonkun hotellin alakerrasta sitten löytyikin vähän rumanlaisesti sisustettu ilmeisesti aika paljon bisnesväkeä palveleva paikka. Mutta voi tsiisus mitä sushia! Siellä kyllä ymmärsi, että miksi ne japanilaiset sushikokit ensin laitetaan opettelemaan sushiriisin oikeaoppista valmistusta monta vuotta ennen kuin edes pääsee käsiksi itse kalaan. Aivan sanoin kuvaamattoman järkyttävän hyvää.

9. Mitä suomalaista perinneherkkua et missään nimessä tarjoaisi ulkomaalaiselle vieraallesi?

Kai tähän on sanottava se mämmi. Ei sitä nyt kyllä syö pirukaan.

10. Onko kotikaupungissa omaa uniikkia perinneherkkua?

Hmm no Berliinin "perinneruokaa" taitaa olla currymakkara, eli makkara, jonka päällä on curryjauhetta. Kamalaa. Leivontapuolesta täällä tietenkin saa "Berliininmunkkeja". Juomana sitten Berliner weisse eli vehnäolut tujauksella jotain makusiirappia, isosta kulhomaisesta lasista tarjoiltuna. Ihan hyvä kesäjuoma, jos esanssinen maku viehättää.

11. Mielestäsi paras kokkauskirja tai kokkausohjelma?

TV:n kokkailukisajutut viehättää. Odotan innolla nyt kun Suomen telkkarista alkaa Koko Suomi leipoo, eli amatöörien leivontaohjelma Master Chefin tapaan. Olisi myös kiva, jos Suomessa tehtäisiin kausi Top Chef Just Dessertsiä, eli jälkiruokakokkien taistoa. Lemppari-kokkauskirjoja ovat tällä hetkellä pari gluteenittomaan leivontaa keskittynyttä opusta, jotka ostin mukaan Suomesta. Gluteenittomana kun täällä elelen, niin aina on välillä mukava tehdä jotain "oikeista resepteistä" eikä vain soveltaa vehnäreseptejä gluteenittomiksi.

Kiitos Maiju tästä! En taida nyt itse ketään haastaa mukaan, jos joku haluaa vaikka näihin kysymyksiin vastata niin olkaatten hyvä :)

Suklaa-marenkikeksit

Ihan niin kuin kääretortussa ei olisi tälle viikonlopulle tarpeeksi sokeria. Oli siinä, mutta johonkinhan ne ylijääneet valkuaiset piti upottaa. En ole vielä henkisesti valmis uuteen erään macaronseja vastaan (jotka ei vielä kurssinkaan jälkeen onnistu. Syytän uunia.), joten sitten tällaista reseptiä. Vahingossa tuli vastaan täällä kun selasin gluteenittomia ohjeita. Jenkkireseptejä on yleensä ärsyttävää käyttää kun kaikilla on joka reseptissä kymmentä eri jauhoa ja kaikenmaailman ksantaankumia. Tässä reseptissä ei onneksi ollut jauhoja minkäänlaisia, niin heti helpotti.

Näistä tuli vähän samanlaisia kuin esim. ihanan Lunnin tekemät lumikakkuset, joita täälläkin keittiössä on pyöräytelty, mutta jostain kumman syystä eivät ole tänne blogiin saakka päässeet. Mielestäni nämä oli kuitenkin parempia koostumuksensa puolesta: älyttömän kuohkeita ja ihania, ja reunoilta marenkisen rapsakoita. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! Reseptin mitat on kupeissa mutta kaikkihan nyt Googlea osaa käyttää sen verran että saavat ne deseiksi muutettua. Eiks je?

Suklaa-marenkikeksit

1½ kuppia rouhittua suklaata

3 L-kokoisen munan valkuaista

2 x 3/4 kuppia tomusokeria plus vielä jämät keksien pyörittelyyn 

½ kuppia sokeroimatonta kaakaojauhetta

1 rkl maissitärkkelystä

¼ tl suolaa

Sulata 1 kuppi suklaarouhetta vesihauteessa tai mikrossa. 

Vatkaa valkuaisia kunnes vaahtoa alkaa muodostua. Lisää pienissä erissä vatkaten joukkoon 3/4 kuppia tomusokeria. Jatka, kunnes vaahto on marenkimaista ja sileää. 

Sekoita 3/4 kuppia tomusokeria, kaakao, maissitärkkelys ja suola keskenään. Vatkaa hiljaisella nopeudella marengin sekaan. Sekoita joukkoon haalea suklaasula ja jäljellä olevat suklaamurut. Laita takina hetkeksi jääkaappiin lepäämään, niin se ei ole niin tahmaista käsiteltävää.

Laita puolisen kuppia tomusokeria kulhoon.Rullaile tomusokeritetuin käsin taikinasta n. ruokalusikan kokoisia palleroita (tee kunnon valkoinen sokerikuorrute niin valmiista kekseistä tulee nätimpiä). Laita pellille n. 5 cm välein, keksit leviävät paistettaessa.

Paista 200 asteessa 8-10 minuuttia. Vedä leivinpaperi ritilän päälle ja jäähdytä. Ja nautiskele!

Kaverilla oli samana iltana DJ-keikka, niin vein sinne DJ-pöytäherkuiksi pussillisen keksejä. Toivottavasti maistui :)

Raparpericurd ja maailman pehmein kääretorttu

Tämä on tarina raparperista. No siinähän nyt ei sinänsä mitään uutta, onhan näitä täällä jo vastikään nähty. Mutta kun tilaamamme vihanneslaatikon mukana tuli taas raparperia, niin mikä minä olen sitä vastustamaan? Johonkinhan se piti upottaa. Upotin siis curdiin. Eli kirpeän makeaan tahnaan, noin niinkun selvällä suomenkielellä. Ja arvatkaa oliko hyvää? No oli. Ja vielä potenssiin kaksi unelmanpehmoisen gluteenittoman kääretortun sisällä.

Curdiin sain innoituksen herkun ja koukun tyttäriltä. Vähän lisäsin sokeria, koska se mun makunystyröiden mukaan sitä vaati. Tein myös curdin ruskeaan raakaruokosokeriin, niin kuin lähes kaikki leivonnaiset nykyään. Se vaan on niiin paljon parempaa (ja vähän terveellisempääkin) kuin valkaistu sokru. Ja tuo ihanan karamellimaisen maun. Nom.

Kääretorttu on ollut vanha nemesikseni jo pikään. Jotenkin vaan siitä ei ole vehnäjauhoilla koskaan tullut sellainen kuin pitää. Nytkin torttulevy oli liian paksu (en tykkää kääriksistä joissa on minimäärä hilloa ja maksimäärä kuivaa kakkupohjaa) että vähän häiritsi, mutta kuitenkin niin mahtavan pehmyt ja vielä vähän täytteistä kostunutkin, että siihen olisi tehnyt mieli upottaa eläimellisesti naamansa ja vaan hengittää koko torttu sisuksiin. Hieman hillitsin itseäni, mutta aika monta palaahan sitä piti maistella... Hups.

Ei tämäkään torttu nyt mallikelpoisen pyöreä ollut ja täytettä oli vähäsen tursuamalla, mutta that's the way *aha aha* I like it. Että jos haluat omastasi mallikelpoisemman, niin sen saa ehkä joko vähemmällä täytteellä, ohuemmalla levyllä tai paremmalla rullaustekniikalla. Mutta aivan sairaan hyvää tämä on joka tapauksessa. Ja tuota curdiahan nyt voi käyttää ihan mihin tahansa: kakun väliin kermavaahtoon sekoitettuna, lettukesteillä, jätskin kanssa... you name it.

Gluteeniton raparpericurd-kääretorttu

Pohja

4 munaa

1½ dl sokeria

1 dl perunajauhoja

½ dl gluteenitonta jauhoseosta (mulla lättyjauhoja kun kakkuseos oli päässyt loppumaan)

1 tl leivinjauhetta

Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Siivilöi vaahtoon keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe. Levitä uunipellille ja paista 225 asteessa noin 8-10 min.

Raparpericurd

400 g raparperia pilkottuna

4 kananmunan keltuaista
1-1,5 dl ruskeaa ruokosokeria (oman makeansietokyvyn mukaan)
(tujaus vaniljasokeria)
30 g voita

Keitä raparperit mössöksi. Soseuta vielä hienommaksi tehosekoittimella. Jäähdytä haaleaksi.

Laita kananmunan keltuaiset ja sokeri kerroskattilan haudeosaan ja vispaa kuohkeaksi. Lisää vähän kerrallaan sekoittaen raparperisose. Kuumenna kerroskattilan alaosassa vettä ja keittele curdia kokoon vesihauteessa koko ajan sekoittaen kunnes seos paksunee (itse keitin kymmenisen minuuttia). Lisää lopuksi voi ja hämmennä kunnes sulaa.

Tästä satsista tuli vajaa puoli litraa valmista tahnaa.

Muu täyte

2 dl kermaa

puoli purkkia rahkaa

n. 50 g valkosuklaata (tai oman maun mukaan)

sokeria

Sulata valkosuklaa. Vaahdota kerma ja lisää siihen rahka. Sekoita joukkoon sula suklaa. Lisää sokeria, jos tarpeen.

Sitten vaan pohjan päälle kerros curdia, sen päälle valkoista hyvää ja eikun rullalle ja jääkaappiin tekeytymään. Niin hyvää ettei sanotuksi saa (kun on suu täynnä kääristä).

Lisää raparperista: leivokset ympyrämuotteihin

Kun kerta on kevät, niin raparperimania valtaa mielen. Olen itse aina ollut superfanina kirpsakoihin makuihin kuten raparperiin ja sitruunaan paritettuna makean kermaisen kanssa. Netti on varmaankin pullollaan kaikenlaisia raparperimoussekakkuja mutta ajattelin kerrankin olla rohkea ja tehtailla jotain ihan omasta päästä. Ja siitähän syntyi raparperi-vaniljaleivoksia! Ostin juuri pari viikkoa sitten renkaita (mikä lie niitten oikea nimi, leivosrenkaita? Annosrenkaita?) ja ajattelin niitä testata.

No, ihan putkeenhan tämä ei tietenkään mennyt, kun leivospannahiset eivät halunneet ollenkaan renkaista irrottautua (vaikka oli reunakalvot ja kaikki). Kaksi taisin saada ehjänä irti ilman, että pohja ja kakku olivat eri osissa. Nooh, omaan käyttöönhän nämä meni niin ei se ihan niin justiinsa. Mokasin myös kiilteen: miten voikin olla niin vaikea asia! Menee samaan kategoriaan kääretortun kanssa: en vaan osaa. Nyt kyllä oli ihan omaa typeryyttä kun en kiillettä/raparpesimössöä yhtään jäähdyttänyt, vaan kippasin liian kuumana moussen päälle. Eihän siitä mitään tullut, ja kiillettä oli taas ympäri ämpäri tarjotinta. Huoh. Lisäksi en tiedä oisko raparperien kanssa sama juttu kuin esim. kiivin, että niissä on joku entsyymi joka hajottaa liivatetta? Nämä oli kuitenkin jo kuumenneltu, että kyllä olisi entsyymin pitänyt hajota jo. Ehkä vaan oli kyse yksinkertaisesti liian kuumasta kiilleliemestä. No, harjoitus tekee ehkä tässäkin mestarin. Älyttömän hyvää oli joka tapauksessa (varsinkin itse moussekerros)!

Raparperi-vaniljaleivokset (4 kpl)

Pohja: gluteenittomia keksejä suklaakuorrutteella murskana ja sulaa voita. 

Mousse:

2 dl kermaa

puoli purkkia vaniljajogurttia

puoli purkkia rahkaa

vanlijasokeria + normisokeria

2 munanvalkuaisen vaahto

3 liivatetta

- Vatkaa kerma, sekoita joukkoon sokeri. 

- Lisää sekaan jogurtti ja rahka.

- Vatkaa munanvalkuaiset vaahdoksi.

- Sekoita kermavaahtoseokseen.

- Liuota liivatteet tilkkaan vettä/muuta nestettä ja sekoita massaan.

- Jäähdytä muutama tunti

Päällinen:

raparperikuutioita

vettä

sokeria maun mukaan

3 liivatetta

- Kiehuta raparperikuutioita, vettä ja sokeria, kunnes raparperit ovat sopivan pehmeitä.

- Liuota liivatteet tilkkaan vettä, sekoita raparperien sekaan.

- Jäähdytä (vähän) ennen moussen päälle kippaamista!

Gluteenittomat quesadilla-pizza-asiat

Gluteenittomasta keittiöstä jälleen päivää! Nyt testissä, miten quesadillat luonnistuu (ilman tortilloja). Kaupasta löytyi Dr. Schärin piadina-leipää, eli sellaista rieskaa muistuttavaa kiekkoa. Eihän siitä nyt mitään quesadilloja paisteta, mutta tämmöstä vähän niinkun pizza-asiaa kyllä. Oli ihan sikahyvää.

Tarvitset:

- tortillalättyjä/jotain gluteenitonta ohutta leipähommaa

- jauhelihaa (Maun mukaan maustettua. Meillä mukana mm. savusuolaa...nam.)
- juustoraastetta

Paista jauheliha ja mausta. Läjäytä lätylle jauhelihaa ja juustoraastetta. Paista pannulla kunnes juusto vähän sulaa.

Tee lisäksi:

- Salsa: Tomaattia, sipulia, valkosipulia pieneksi pilkottuna. Mausta maun mukaan limellä, suolalla ja pippurilla. Lisää sekaan hulluna korianteria. Tässä versiossa mukana myös ananasta (myös mango passaa loistavasti).

- Guacamole: Salsan tomaatti-sipuli-valkosipuliseosta yhteen muussatun avocadon kanssa. Mausta suolalla, pippurilla ja limellä.

Ja vielä jotain valkoista: creme fraichea, kermaviiliä, jugurttia tjs.

Nämä kun kaikki kasaa kyytiin niin kyllä kelpaa! :)

Hääkokeilukakku, gluteeniton versio

Padan ja kattilan miesosapuolen veli menee naimisiin syksyllä, ja täältä pesee kakkuja. Toivottavasti ainakin. Sitä varten pitää tehdä kokeilueriä. Tässä kokeilussa jälleen Pionilaakson suklaakakku gluteenittomana versiona (mahtava rakenne!) kinuski- ja puolukkamoussella. Tarkoitus oli myös kuorruttaa kakku kokonana massalla niinkuin itse tilaisuuteen sitten teen, mutta eihän se jämä mihinkään riittänyt, joten pakon sanelemana (ja kauppojen jo sulkeuduttua) reunalla peruskerma, jota todella inhoan pursotettavana/levitettävänä, kun se on jotenkin niin huokoista. Flora vispi tai paikallinen vastaava kasvisrasva-asia voittoon (pursotuskäytössä)!

Hiukkasen liian paksut kakkukerrokset. Ja gluteenittomana olisi pitänyt kostuttaa paljon enemmän, kun rakenne on niin paljon vehnäversiota tiiviimpi. Mutta maku very good.

Koukerot ja reunapallerot mustaa candy meltsiä. Voi että mie vaan tykkään noiden meltsien rakenteesta. Niin hyvää pursotettavaa! Ah.

Paras suklaakakkupohja

Tämä on peräisin Pionilaaksosta. Toimii myös gluteenittomana.

Täyteläinen suklakakku  (20 cm vuokaan)

250 g tummaa suklaata
90 g voita
5 isoa munaa
180 g sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
90 g vehnäjauhoja
2 rkl smetanaa/creme fraichea

1. Sulata voi ja suklaa.

2. Vaahdota munat ja sokeri (vesihauteessa). 

3. Lisää vaahtoon suklaa-voiseos varovasti nostellen. 

4. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet siivilän läpi.

5. Lisää lopuksi smetana/creme fraiche.

6. Kaada taikina jauhotettuun vuokaan ja paista 160 asteessa n. 55 min.

Maailman överein ja paras gluteeniton raparperi-kinuskipiirakka

Raparperiaika on täällä taas, jee! Gluteenivaivaisena piti tietenkin tehdä gluteenitonta versiota piirakasta. Nyt pitää vähän avautua gluteenittomista jauhoista: saakelin laavajauhoja! Kaikki taikinat näyttää samalta valuvalta massalta. Olin jo heittää pyyhkeen kehään kun kaatelin jälleen laavaa piirakkavuokaan. On se kyllä hankalaa välillä, pitää opetella ihan täysin uudet rakenteet, kun on niin tottunut siihen, miltä "hyvä" vehnäpohjainen kakku/piirakka/muffinssi/keksitaikina näyttää. Nyt pitää vaan kaataa tahma vuokaan ja toivoa parasta. No, tällä kertaa onni oli leipojan puolella: voi tsiisus että tuli nimittäin hyvää piirakkaa!

Salaisuushan tässä on tuo kinuski. Mikään ei vaan ole sitä parempaa. Nauroin salaa itsekseni kun kaadoin hieman esipaistuneen laavataikinan päälle tujun lorauksen kinuskia ennen raparperi-creme fraiche -kerrosta. Päätin, että vaikka tästä ei tulisi mitään koossa pysyvää (tilanne oli tuossa vaiheessa vielä melkoisen juokseva...), niin ei se pahaa voi olla.

Eikä ollut. Taikina nousi uunissa älyttömän kuohkeaksi. En ole koskaan vielä saanut gluteenittomasta mistään näin kuohkeaa rakennetta aikaan. Ehkä johtuu siitä, että nyt oli käytössä oikeasti gluteeniton resepti, enkä vaan sooloillut korvaamalla vehnäjauhoja gluteenittomilla. Mutta toisaalta, gluteenittomat munkitkin oli gluteenittomana reseptinä, eikä niistä näin mahtavia tullut. Who knows, mystiset ovat gluteenittomien jauhojen tiet...

Pohjan resepti on glu.fi-sivustosta, jota pitää ilmeisesti alkaa selaamaan enemmänkin. Pakko vielä hehkuttaa tätä. Oikeasti, menkää ja tehkää!

Gluteeniton raparperi-kinuskipiirakka

Tee ensin kinuski, sitten pilko raparperi. Sitten pohja ja vimppana täyte.

Pohja:

3dl gluteenitonta jauhoseosta

2tl leivinjauhetta
1dl sokeria
1tl vaniljasokeria
150g sulatettua voita (tai margariinia)
3 kananmunaa
(gluteenittomia korppujauhoja vuokaa varten)

Sekoita kuivat aineet (jauho, sokerit, leivinjauhe), lisää joukkoon huoneenlämpöinen sula rasva ja sekoita. Lisää kananmunat yksitellen jokaisen jälkeen sekoittaen. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhoilla jauhotettuun vuokaan (n. 25 cm, ois voinu olla ehkä isompikin kun taikina kohosi niin nätisti).

Kinuski:

2 dl kermaa

2 dl tummaa ruokosokeria

Keittele kermaa ja sokeria miedolla lämmöllä viitisen minuuttia. Anna jäähtyä.

Täyte:

10 dl raparperia paloiteltuna (meillä oli liian vähän, kannattaa tunkata niin paljon raparperia kuin vuokaan mahtuu. Muuten tulee ehkä johonkin makuun liian makeaa.)

2 dl ranskankermaa 

n. 1 dl rahkaa

2 munaa

1 dl sokeria (kantsii ehkä laittaa vähän vähemmän. Itse tajusin vasta liian myöhään että joo tuleehan tähän kinuskia, että sokeria vois muuten ehkä rajoittaa)

2 tl vaniljasokeria

- Tee kinuski.

- Pilko raparperit.

- Tee pohja ja kaada laavamassa korppujauhotettuun vuokaan (muista gluteenittomat korppujauhot!)

- Paista pohjaa 200 asteessa 10 min.

- Levitä pohjan päälle kinuskia sopivan oloinen loraus (ehkä noin vajaa puolet koko määrästä).

- Lisää päälle raparperit ja peitä ne keskenään sekoitetuilla muilla täyteaineilla.

- Paista 200 asteessa n. 30 min. Tarkkaile paistoaikaa, ettei reunoista ja päällisestä tule liian tummat. Meillä kävi vähän näin, mutta ei se makuun vaikuttanut.

Gluteenittomat vappumunkit ja yleinen vappujee

Klara vappen näin vähän myöhässä! Me paettiin Berliinin vappumenoja viettämällä vappupäivää läheisessä Werderin kylässä, jossa järjestetään aina tähän aikaan vuodesta Baumblütenfestit eli hedelmäpuiden kukintaa juhlistavat festarit. Pääasiassa on meille kuitenkin aina ihanat marja- ja hedelmäviinit, joita paikalliset tekee ja myy lasi- tai pullohintaan. Aivan superhyvää!

Tänä vuonna ei siis suuria vappuleipomuksia harrastettu. Simaa tehtiin kuitenkin, ja munkkeja. Gluteenittoman elämäni ekat vappumunkit tehtiin myös, ja voi sanoa, että vaikeuksien kautta voittoon. Kyllähän munkeroista ihan hyviä tuli, mutta antakaas kun kuvitan:

Vaihe 1: Tee taikina (sähkövatkaimella alustamisen sijaan). "Taikina saa jäädä löysähköksi". Oh really? Tässä on vielä mukaan tunkattu enemmän jauhoja kuin piti.

Vaihe 2: "Anna taikinan levätä 5 min. Muotoile taikinasta tanko." Ai mitä? Tästäkö laavamassasta? Haluaisin kyllä nähdä reseptin tekijän ja kysyä ihan henkilökohtaisesti että miten se tästä meinaa saada minkäänlaista "muotoiltavaa" taikinaa aikaiseksi. Jos muotoilulla ei tarkoiteta lusikalla kaapimista...

Vaihe 3: Epätoivo. Mutta onneksi kuitenkin:

Ta-daa! Ei niistä kauniita tullut, mutta jauhotetuin kätösin löllötaikinasta sai kuin saikin lusikalla kaivettua möykkyjä, jotka nakattiin sitten kookosrasvaan paistumaan. Jee! Tietenkään rakenne ei ollut vehnämunkkien veroisen pehmoinen, mutta hyviä nämä oli nevertheless. Aina munkittomuuden voittaa!

Resepti oli Raision. Tein siitä puolikkaan version (lisäjauhoilla). Tässä kokonainen.

Gluteenittomat munkit

Ainekset:

0,5 l	maitoa
1	muna
1 dl	sokeria
1 tl	suolaa
0,5 rkl	kardemummaa
2 ps	Sunnuntai Kuivahiivaa
9-10 dl	Sunnuntai Gluteeniton Jauhoseosta
1 dl	Sunnuntai Juokseva Rypsiöljyvalmistetta

Paistamiseen:

2 pkt

Sunnuntai Munkinpaistorasvaa

Pinnalle:

sokeria (ja kanelia)

Ohje:

1.  Sekoita reilusti kädenlämpöiseen nesteeseen muna, suola, sokeri, kardemumma ja osa jauhoista, joihin kuivahiiva on sekoitettu. Vatkaa sähkövatkaimella tasaiseksi. Lisää jauhoja vähitellen koko ajan vatkaten. Lisää lopuksi Sunnuntai Juokseva. Taikina saa jäädä löysähköksi. Anna taikinan levätä  kunnes siitä saa jotain järkevää aikaiseksi.
2. Jos puolen tunnin jälkeenkään massa ei vielä osoita kovettumisen merkkejä, kaada taikina gluteenittomilla jauhoilla jauhotetulle pöydälle. Muotoile taikinasta tanko jos kykenet. Jos massa on edelleen laavaa, ota siitä jauhotetuin käsin möykkyjä. Anna munkkien kohota 20 minuuttia liinalla peitettynä lämpimässä paikassa, jos taikina sattuu olemaan sellaista, että siihen ei jää liina kiiinni. 
3. Kaada öljyä kuivaan pataan tai paksupohjaiseen kattilaan. Kuumenna öljy 180 asteeseen.
4. Nosta möykyt öljyyn reikäkauhalla ja paista ne molemmin puolin kauniin ruskeiksi. Kierittele sokeri-kanelissa.