Ruoanlaittoaiheista meemiä

Maailmalla poikakaverinsa kanssa matkusteleva Ja maailma on sun -blogin Maiju muisti meitä reissullaan tällaisella pienellä kyselyjutulla. Edelliseen saamaani kyselyyn jäi valitettavasti vastamaatta, mutta nyt vastailen näihin hetimiten niin ei ainakaan unohdu!

1. Ruuanlaitto vai leipominen?

Leipominen. Meillä miespuoleiselta onnistuu ruoanlaitto paremmin. Osaan kyllä tehdä reseptien mukaan hyvää ruokaa, mutta mies maustaa kaiken niin paljon paremmin, että roolit on nyt vähän kääntyneet siihen, että minä leivon, mies kokkaa (tai kokataan yhdessä, minä apukokkina). Mulle käy :)

2. Missä olet syönyt elämäsi parhaimman aamupalan?

Jaa-a, kyllä se varmasti täällä Berliinissä jossain on ollut, ehkä suloisessa yhdistetyssä antikvariaatti-kahvila Tassossa tuossa heti kulman takana Frankfurter alleella. Aamupalat ovat täällä kyllä ihanan runsaita, ja sisältävät kaikenlaista aina levitteistä ja hummuksesta hedelmien kautta jugurttiin yms.

3. Jos olet kahvi-ihmisiä, missä olet maistanut parhainta kahvia?

Voi, olisin niin mielelläni kahvi-ihmisiä, mutta jotenkin vain kofeiini ei vaikuta mun kropalle sopivan. Aivot menee jumiin ja alkaa nukuttaa yleensä, tai tulee muuten vaan paha olo. Joskus kuitenkin sorrun ja tilaan latten tai capuccinon jossain. Parasta kahvia olen varmaan maistanut Helsingissä kaverini luona käydessä, en kyllä kuolemaksenikaan muista mikä sen paikan nimi oli (pikkuinen kahvilanurkkaus sisustuskaupan yhteydessä), mutt Kaffa Roasteryn kahvia sieltä sai. Nam.

4. Oletko reissun päällä rohkea ruuan kokeilia vai varovainen nautiskelija?

Rohkeasti kaikkea vaan. Myös hyönteiset on kokeiltu Thaimaassa, ja voin kyllä suositella varsinkin herkullisia bambumadon toukkia kaikille. Jos laittaa silmät kiinni ja vaan vetää naamariin, niin ei kyllä mausta voi päätellä syövänsä mitään epätavallista. Uppopaistettu tavara kun maistuu uppopaistetulta, vaikka siellä mitä kengänpohjaa/kuoriaista/muuta paistelisi.

Huonosti kuvattua ötökkää, sil vous plait

5. Lempihedelmäsi?

Aasiasta saatavat keltainen mango ja violetti mangostani, ehdottomasti. Länsimaista en edes koskaan osta mangoja, koska ne maistuvat poikkeuksetta saippualta, olivatka kuinka kypsiä tahansa. Mangostaneja en ole koskaan edes Aasian ulkopuolella kaupoissa nähnyt.

Is organic. Mangoja ja mangostaneja.

 
6. Puikot, haarukka vai lusikka?

Ensin puikot, sitten lusikka, viimeiseksi haarukka.

7. Reissussa ollessasi, mikä on ruokajuomasi?

Kookosvesi, jos sitä on saatavilla. Mikään ei ole parempaa kuin nuoren, pienen kookoksen kylmä vesi. Isommat kookokset maistuvat jo sitten vähän fermentoiduilta ja happamilta, mutta menee niidenkin vesi sen ollessa kylmää. Jos kookosta ei ole saatavilla, niin pullotettu vesi.

Namikookosta.

8. Maukkain ruokamuistosi?

Bangkokissa syöty sushi. Katsottiin oikein internetistä, että mikä sushiravintola on saanut hyviä arvosteluja, ja jonkun hotellin alakerrasta sitten löytyikin vähän rumanlaisesti sisustettu ilmeisesti aika paljon bisnesväkeä palveleva paikka. Mutta voi tsiisus mitä sushia! Siellä kyllä ymmärsi, että miksi ne japanilaiset sushikokit ensin laitetaan opettelemaan sushiriisin oikeaoppista valmistusta monta vuotta ennen kuin edes pääsee käsiksi itse kalaan. Aivan sanoin kuvaamattoman järkyttävän hyvää.

9. Mitä suomalaista perinneherkkua et missään nimessä tarjoaisi ulkomaalaiselle vieraallesi?

Kai tähän on sanottava se mämmi. Ei sitä nyt kyllä syö pirukaan.

10. Onko kotikaupungissa omaa uniikkia perinneherkkua?

Hmm no Berliinin "perinneruokaa" taitaa olla currymakkara, eli makkara, jonka päällä on curryjauhetta. Kamalaa. Leivontapuolesta täällä tietenkin saa "Berliininmunkkeja". Juomana sitten Berliner weisse eli vehnäolut tujauksella jotain makusiirappia, isosta kulhomaisesta lasista tarjoiltuna. Ihan hyvä kesäjuoma, jos esanssinen maku viehättää.

11. Mielestäsi paras kokkauskirja tai kokkausohjelma?

TV:n kokkailukisajutut viehättää. Odotan innolla nyt kun Suomen telkkarista alkaa Koko Suomi leipoo, eli amatöörien leivontaohjelma Master Chefin tapaan. Olisi myös kiva, jos Suomessa tehtäisiin kausi Top Chef Just Dessertsiä, eli jälkiruokakokkien taistoa. Lemppari-kokkauskirjoja ovat tällä hetkellä pari gluteenittomaan leivontaa keskittynyttä opusta, jotka ostin mukaan Suomesta. Gluteenittomana kun täällä elelen, niin aina on välillä mukava tehdä jotain "oikeista resepteistä" eikä vain soveltaa vehnäreseptejä gluteenittomiksi.

Kiitos Maiju tästä! En taida nyt itse ketään haastaa mukaan, jos joku haluaa vaikka näihin kysymyksiin vastata niin olkaatten hyvä :)

Ammoinen haaste ja blogin uudistusaikeita

Tässä blogin henkiinherättämisyrityksen osana selailin tähän blogiin linkittäneitä tahoja ja huomasin, että joskus miljoona vuotta sitten olen jättänyt täysin huomioimatta Suolaa ja pippuria -blogin heittämän haasteen kirjoittaa seitsemän keittiötunnustusta. Suola ja pippurikin näyttää jo vähän hommansa lopettaneelta, joten tässäpä siis yhdeltä dinosaurukselta toiselle, voila:

1. En omista ihan hirveästi keittiöhärpäkkeitä. Meillä ei siis ole munankeltuaisen erotinta, melonipallontekohilavitkutinta eikä omenanankaranpoistajaa.

2. Härpäkkeitä löytyy sitten sitäkin enemmän leipomisosastolta. Pitäisikin tehdä blogiin osio, jossa pakottaisi itsensä käyttämään joka kuukausi jotain eri työkalua tai alelaarista ostettua muottia. Joo, ehkä sitten huhtikuussa kun palaamme takaisin Berliiniin!

3. En tykkää pippurista. Tämä on tietenkin kauhea moka, mutta en vaan ymmärrä, miten joku voi nauttia pippurin mausta. Mulle pippurin pitää olla jauhettu niin pieneksi, että se maustaa ruoan joo mutta ei itse sieltä kokkareina maistu. Sama juttu rosépippurin kanssa. Yäk.

4. Himoitsen salaa jäätelokonetta, vaikka puoliso on laktoosi-intolerantikko.

5. Himoitsen salaa myös vohvelirautaa, vaikka vehnä ei sovi vatsalleni ollenkaan. Gluteenittomia vohveleita?

6. Ruoka-aineinhokkini ovat selleri ja kaikki etikassa lilluneet eväkset kuten hillosipulit, etikkakurkut, etikkapunajuuret. Lisäksi inhoan joko Brie- tai Camembert-juustoa, mutta en koskaan muista kumpaa, niinpä en osta kumpaakaan.

7. En ole oikeasti kovin hyvä laittamaan ruokaa. Resepteistä toki onnistuu, mutta olen aivan onneton maustaja, jos mausteita pitää alkaa muuttelemaan. Mies hoitaa onneksi sen puolen. Mutta sitten se rouhii aina mukaan pippuria ja laittaa selleriä. Ääh...

Tässäpä nämä. Aikomus tosiaan oli siirtää kaikki toiminta uuteen Wonky but with love -blogiini, mutta sitten mies sai minuun puhuttua järkeä, että Padalla ja kattilalla on kuitenkin ollut aika paljon lukijoita suhteessa siihen, miten laiskasti sinne on kirjoiteltu. Näinpä siis aion puhaltaa vanhaan luuskaan eloa viimeistään maalis/huhtikuussa, kun palaamme takaisin oman keittiön ääreen. Nimi ainakin tulee vaihtumaan, joskaan ei luultavasti osoitteessa, ettei kaikki linkitykset mene mehtään. Mutta lisää uudistuksista jutellaan sitten jahka aika on kypsä. Siihen saakka: kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet meitä seurailla vaikka mitään ei ole pitkään aikaan postattukaan. Patavahti kumartaa!