Blogimiitti se kiva kiva on

Viime viikonloppuna sain maistaa montaa niin herkullista ruokaa ja tavata monta niin ihanaa ihmistä, että kyseessä saattoi olla vain ruokabloggaajien blogimiitti. Mukana menossa olivat Peruspöperölä sekä Vegemisiä plus tietenkin järjestäjät Pastanjauhajat. Pöperölän ja Jauhajien sivuilta löydät yksityiskohtaisemmat ruodinnat miittingistä mutta sanotaan nyt täälläkin että olihan mahtavaa! Tämmöinen ns. ei-niin-kaikki-ihmiset-kelpuuttava yksilö oli kuin kala vedessä näiden hurjan mukavien ihmisten keskellä. Kaikki olette valiokastia ja saitte erityispaikan Patavahdin ruokaan taipuvaisessa sydämessä. Muistetaan, ettei jatkossakaan juuri hakeuduta kesäkurpitsan äärelle :D

Miitti ansaitsi tietenkin tasoisensa kakun, joten tässäpä hänestä sitten pari kuvatusta. Ylempi eli hienompi on taas Pastanjauhajien Pippurimyllyn käsialaa, voi hitsi kun itelläkin olisi tuommoinen kamera ja skillssit... Mutta tulipahan tähänkin blogiin edes pari hyvää kuvaa, kiitos siitä ;).





Kakkuun tuli 20 cm vuoassa paistettu 3 munan pohja joka oli uunissa melkoisen liian kauan -> lopputulos reunoilta niin kuiva että sitä piti vähän pienentää ;). Myös sen verran epämuotoinen siitä tuli että pohjalevy hajosi, joten laitoin sitten keskilevyn pohjaksi ja keskelle hajonneen levyn kaveriksi pakasteesta kääretorttupohjan palasia. Kai se ihan hyvin toimi.

Täytteenä oli aivan mahtavan makuinen Kinuskikissan lakritsitäyte sekä aiempien kakkujen suklaamousse-reseptillä värkätty fazerin sininen -mousse (joka muuten kaikkien vaiheiden eli vaniljatuorejuuston puuttuessa käytetyn vanilja-aromin lisäilyn ja muun luovan makeutusaineella maustamisen) jäljiltä maistu Kattilan mielestä yön yli jääkaapissa oltuaan aivan moussemuotoiselta suklaajäätelöltä! Ja olihan se kyllä totta. Melko kummaa kun niin lähelle maku sattui). Kostutukset vanhalla totutulla Spritella.

Päälle sitten tein ensimmäistä kertaa sokerikreemin josta tuli paljon keltaisempaa kuin olisin ajatellut, en tiedä miten esim. Kinuskikissan kreemi näyttää noin valkoiselta? Mutta eipä se haittaa kun se jää muiden koristeiden alle, ja mielestäni toimi maun puolesta ihan hyvin. Kreemin päälle sitten kaulitsin violetilla pastavärillä marmoroidun näköiseksi värjätyn englannista tilatun sugar pasten joka maistuu aika ihanalta joskin teolliselta sokerilta, ja reunoille tuli sitten ihan flora vispi pursotukset. Yksityiskohdiksi päälle marsipaanililjat sekä näppäimistön kirjaimia apinoivat valkoiset möhkäleet joissa lukee Oulun, hieman kiireessä hutastu liian juoksevalla suklaalla tehty spritsaus "ruokablogimiitti" sekä tietokoneen hiiri jota havittelee raidallinen kissimirri :).

Hauska yksityiskohta vielä tuossa mikä tuli mieleen oli, että ko. päivänä oli myös vissiin joku kansainvälinen homojen päivä, joten tulipa sitten juhlistettua sitäkin violetilla kakulla :D

Tässä vielä nuo reseptit mitä käytin:

Sokerikreemi

(yhden halkaisijaltaan 24 cm kokoisen kakun kuorruttamiseen sanoo Kinuskikissa, mulla meni kaikki kyllä 20 cm kakkuun...

125 g margariinia
½ tl vaniljasokeria
250 g (= 4 dl) tomusokeria
1 rkl vettä

Pehmennä margariini sähkövatkaimella notkeaksi. Lisää vaniljasokeri. Mittaa tomusokeri ravistamalla mitta-astiaa, jolloin tomusokeri menee hieman kasaan ja täydennä sitten loput tarvittavasta määrästä. Sekoita tomusokeri margariinin joukkoon vähin erin voimakkaasti vatkaten. Lisää lopuksi vesi ja vatkaa edelleen. Kreemin levittäminen kakun pinnalle voi olla hankalaa sen paksuudesta johtuen. Voit lämmittää kreemiä varovaisesti mikrossa, jotta seos voin sulamisen myötä hieman pehmenee.

Lakritsitäyte

125 g Kick-karkkeja (tai patukoita -> paloittele karkkien kokoisiksi, mulla oli enemmän kyllä)
1 ½ dl kuohukermaa
1 ¼ dl Flora Vispiä tai vispikermaa
¼ dl vaniljakreemijauhetta

Laita Kick-karkit kuohukerman kanssa teflonpintaiseen kattilaan. Keitä keskilämmöllä välillä sekoitellen n. 20 minuuttia, kunnes karkit ovat liuenneet kerman joukkoon. Kaada vaahdotusta varten valmiiksi kulhoon ja anna jäähtyä. Nosta jääkaappiin, kunnes kastike on täysin kylmää.

Vaahdota Flora Vispi. Vatkaa myös kylmä lakritsikastike jämäkäksi vaahdoksi. Yhdistä vaahdot keskenään. Sekoita joukkoon vaniljakreemijauhe. Levitä täyte kakkupohjan päälle.

Macaronsit 2 - Patavahti 1

Eli kolmas kerta toden sanoo, näin myös macaronstehtailussa. Monkeyfoodin Ylimuuli oli nyt tällä kertaa voittavan reseptin haltija, ilmeisesti jostain vanhasta Kotivinkistä alunperin otettu. Käytin aivojani ja kävin ostamassa paikallisesta Punnitse&Säästä (Tai Punnitse&Saasta niin kuin se hauskemmassa nettimuodossaan on ;)) -putiikista kunnon manteli_jauhoa_ eikä mitään jauhetta jossa on kuoret mukana niinkuin tuo Pirkan, niin alkoi lyyti kirjottaa. Saattoi johtua myös siitä, etten husinut kaakaojauhetta mukaan tällä kertaa ollenkaan. Joka tapauksessa näistä tuli erittäin mukavan näköisiä ja makuisia, taikina oli juuri edellisten kahden katastrofin välimaastoa eli ei liian tykkyä, ei liian juoksevaa, joten pursotetut kasat levisi pikkuisen ja juuri sen verran, että pursotuksesta jäänyt "niippa" solahti takaisin macaroniin ja tuloksena siis sulavan pyöreän muotoiset pikku penteleet.

Väliin laittelin kotikutoista lemon curdia ja nutellaa, ei-kotikutoista. Tässäpä aiheesta hieno kuvatus, courtesy of Pastanjauhajien Pippurimylly (kerro, jos näitä ei saa käyttää :D)



Macaron-leivonnaiset

3 valkuaista
4 dl tomusokeria (myös mansikan- tai suklaanmakuinen käy, jos haluaa väriä)
3 dl mantelijauhoa (n. 150g)
(elintarvikeväriä)

Aseta leivinpaperi valmiiksi kahdelle pellille. Vatkaa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi ja ala sitten lisäillä tomusokeria vähitellen, koko ajan vatkaten. Vatkaa, vatkaa! Seos muuttuu tahmaiseksi ja kiiltäväksi, sormien välissä kokeiltuna sokerin pitäisi olla liuennut ja seoksen täysin sileää. Kääntele joukkoon mantelijauhe ja pursota seoksesta pellille teelusikan kokoisia länttejä, jätä leviämisvaraa.

Jätä macaronit huoneenlämpöön puoleksi tunniksi, ja paista sitten 125-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia.

Macarons-keksit, tuo ihmiskunnan vitsaus

Sainpa sitten työnannoksi värkätä Kattilan pikkuveljen ylppärikutsuille macarons-keksejä ja tänään aloin testipuuhiin. Voi kristus että miten joku asia voikin mennä vikaan niin monella eri tasolla! Ensin tekaisin batchin macaroneja Maku-lehdenreseptin mukaan, mutta jo vaihekuvista näki, että meikäläisen taikinoista ei kyllä tullut lähellekään sen näköistä, mitä esimerkkikuvissa oli. Viimeistään juttu meni munilleen siinä, kun toiseen valkuaisvaahtoon piti sekoittaa mantelijauhe ja tomusokeri ja siitä tuli semmoinen klimppi joka ei taikinaa ole nähnytkään (valkuainen ilmeisesti oli liian pieni) ja sen kun sitten sekoitti toiseen taikinaan niin siitä tuli vain tulokseksi lientä, joka valui pursottaessa joka paikkaan, ei irronnut pellistä ja paistettuna näytti tältä:


Epäonniset macaronsit, osa 1

Tästä sisuuntuneena pistin Kattilan tuomaan uuden pussin mantelijauhetta ja kokeilin Pirkan reseptiä. Tällä kertaa munilleen meno meni toiseen suuntaan, eli taikinasta tuli liian paksua, ja vaikka tällä kertaa valmiita kökkösiä jopa pystyy käyttämään, tuli taikinasta sen verran muhkuraista ja pursotuksista (ilman tyllaa kun JUURI tietenkään en isoaukkoisia pyöreitä tyllia omista...) vänkkyröitä sekä pursotetuista keoista liian korkeita että ei näitäkään kyllä oikein huvita täyttää. Tässäpä näistä kuvatusta vielä:


Epäonniset macaronsit, osa 2

Nyt kaivelin käsiini vielä kolmannenlaisen reseptin mihin ei tule ollenkaan hienoa sokeria, ja huomenna teen vielä kolmannen erän. Jospa se kolmas kerta toden sanoisi. Jos joku tietää jotain hyviä vinkkejä, niin APUA! Menee jo hermo tähän mokailuun...

Kokkauskatastrofipäivän kruunaa vielä epäonninen lemon curd, joka muistuttaa enemmän kiisseliä kuin tahnaa. Rankaisin sitä vähän liivatteella, niin saa nähdä mitä tapahtuu. Huoh. Aina vaan ei voi osata.

Näitä emme harrasta

Pastanjauhajat esittelivät inhokkiruokiaan ja haastoivat mukaan kaikki p-kirjaimella alkavat blogit, joten tässäpä tulee Patavahdin ja Kattilan inhokit (written by Patavahti joka kertoo Kattilankin inhokeista mututuntumalla ;)).

Tässäpä Patavahdin inhokkikatras: Ainoa ruoka, jota on ikinä lapsuudessa pakotettu syömään lautanen tyhjäksi on kesäkeitto. Arvata saattaa, että se siis on vieläkin inhokkilistalla. Juuri ja juuri nykyään pystyn keitosta poimimaan perunat ja syömään ne, mutta muuten se vain maistuu ja haisee keitetyltä kukkakaalilta (jolta muuten myös Brie-juusto haisee ja maistuu ainakin minun mielestäni, how freaky is that?! Brie-juusto kuuluu siis myös nykyään listalle, joita en mielelläni syö).

Ihan yhtä kauheaa ovat kaikki kaaliruoat, en vain voi sietää keitetyn/paistetun kaalin hajua, makua ja koostumusta. Ei kiitos siis kaalilaatikolle ja kaalikääryleille, urgh.

Yksi lemppari-inhokki on myös kaikki etikassa lilluneet ruoka-aineet kuten suolakurkku, punajuuri, hillosipulit, aurinkokuivatut tomaatit sekä oliivit, vaikka oliivit lilluvatkin öljyssä. Näitä en suuhuni pistä vaikka Kattila aina yrittääkin saada maistamaan oliiveja uudelleen ja uudelleen, vaan ei, ne vaan ei ole hyviä. Pizzassa ne vielä jotenkin menee ja Fransmannissa taannoin käväistessämme kykenin jopa muutaman oliivin antipastolautaselta syömään, mutta ei ne vaan kyllä silti hyvältä maistu.

Ainiin, ja vielä: tilli! Sitä tungetaan aina mm. loheen, ja vaikka se nyt ei jaloa kalaa pilaakaan, niin ei se kyllä hyvääkään ole. Siinä on jotenkin kitkerä ja etikkainen maku siinäkin vaikka se olisi tuoreeltaan kalan päälle tupsautettukin. Tuoreena ja suoraan kasvimaalta se kyllä maistuu, mutta tillin korvaan aina persiljalla omissa tuotoksissani, persilja on <3.

Siinäpä taisi aikalailla tulla nämä meikäläisen inhokit. Kattila puolestaan ei ilmeisestikään tykkää kovin sitruunaisista jutuista mikä on sinänsä melko bummer kun itse tykkäisin sitruunaa tunkea jos jonkinlaiseen piiraaseen ja leivonnaiseen ;). Mieto sitruunan maku menettelee mutta mm. oma supersuosikkini marenki-sitruunapiiras ei oikein lämmintä vastaanottoa ole miespuoliselta osallistujalta saanut. Puolukat eivät myöskään kuulu Kattilan lempiasioihin, mutta eivät kyllä meikäläisenkään sen suuremmin, tosin maksalaatikon ja makaronilaatikon kanssa puolukkahillo on ihan must, ja jotkut puolukkapiirakat/pullat/viinerit on hyviä.

Haasteeseen voisin tässä yrittää mukaan hihkaista vaikkapa Liemikeittiön, Lettupannun, Peruspöperölän sekä puolen kilon voikeittiön.

Sitruunaiset keksit

Alla olevien suklaakeksien lisäksi äideille äitienpäivälahjapurkkiin tuli näitä Eben reseptillä tehtyjä sitruunaisia keksejä. Taikinaan laitoin enemmän sitruunankuorta kuin Eben reseptissä oli, ja omasta mielestäni sitä olisi saanut olla vieläkin enemmän.

Yllättäenkään taas kaikki ei näiden leipomisessa kyllä sujunut ihan nuottien mukaan, tein taikinan juoksevaan margariiniin ja taikinastakin tuli näin lievästi sanottuna juokseva. Ei puhettakaan siis että tätä olisi voinut kaulia tai tehdä tämän kanssa ihan yhtään mitään järkevää, koostumus muistutti enemmän jotain vauvanruokapyrettä kuin keksitaikinaa. No, laitoin sen sitten kuitenkin pienen taistelun jälkeen rullalle parissa erässä kelmuihin ja toivon parasta jähmettymisen suhteen, mutta pari tuntia jääkaapissa ja n. vartti pakastimessa eivät kyllä tehneet taikinalle juurikaan mitään: saman tien kun sen kelmusta poisti niin se levähti lättänäksi. No, siitä sitten kuitenkin muotoilin läjiä pellille ja kyllähän noista nyt keksin näköisiä ja ihan hyvän makuisiakin tuli, varsinkin kun lisäsi vähän suklaata ja nonparelleja pintaan. Kattila kehui makua ja oli havaitsevinaan niissä suklaalehtien makua, omasta mielestäni maistui aika samalta kuin pääsiäisenä tehdyt lusikkaleivät, vähän sitruunaisemmilta vain.


Sitruunakeksit

200 g voita tai margariinia (ei juoksevaa!)
1 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
sitruunan raastettu kuori ja hieman sitruunanmehua

1. Vaahdota rasva ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.
2. Lisää kananmuna reippaasti vatkaten.
3. Vatkaa mukaan keskenään sekoitetut kuivat aineet. Anna taikinan olla hetken jääkaapissa. Tämän taikinan voit myös kaulia pikkuleiviksi.
4. Paista 200 asteessa noin 10 min.

Suklaakeksejä naminam

Äitienpäivälahjaksi sekä miehen äidille että omalle leipaisin satsin suklaakeksejä ja sitruunakeksejä (katso ylempi postaus). Nämä suklaiset Kinuskikissan reseptillä, lisäsin vain vähän pähkinää sekä valkosuklaata. Tuli ihan hyviä, mutta pehmeinä syötyinä niissä minusta oli joku outo sivumaku mistä en tykännyt mutta muut eivät sitä raportoineet havainneensa kuitenkaan. Muutenkin tykkään itse enemmän kovemmista ja rapeammista kuin pehmeistä kekseistä. Fariinisokeria en saanut pehmitettyä kuin vajaan desin, joten loput fariinisokerista korvasin demerarasoketilla. Litistelin lisäksi keksejä vähän litteämmiksi pellillä, kun pelkästään pallon/keon muotoon laitettuina niistä tuli juurikin enemmän leivoksen näköisiä ja pulleita.


Suklaakeksit

5 ½ dl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
3 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
250 g sulatettua margariinia
1 ½ dl sokeria
1 ½ dl fariinisokeria
2 tl vaniljasokeria
2 munaa
100 g tummaa suklaata
100 g maitosuklaata
valkosuklaata
vajaa 1 dl kookoshiutaleita
vajaa ½ dl pähkinärouhetta

Sekoita vehnäjauhoihin kaakaojauhe, leivinjauhe ja suola. Sekoita hieman jäähtyneeseen margariinisulaan sokerit ja lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Siivilöi joukkoon jauhoseos. Lisää rouhittu suklaa ja kookoshiutaleet ja pähkinä. Sekoita taikina tasaiseksi. Nostele lusikalla tai sormilla pyöritellen lihapullan kokoisia nokareita pellille, litistä jos haluat litteämpiä keksejä. Jätä leviämisvaraa. Paista 175 asteessa n. 10 min.

Äitienpäivätäyttäriä

Äitienpäiväksi duunailin tämän näköistä kaakutusta. Kolmen munan pohja 20 cm vuokaan lasimenetelmällä eli munat lasiin, toiseen saman verran sokrua, sokerit kulhoon, sokerilasiin pohjalle n. 2 rkl kaakaojauhetta, n. 50-75% jauhoista vehnää, loput perunajauhoja niin että jauhoja saman verran kuin munia lasissa ja päälle reilu 1 tl leivinjauhetta. Pohja nousi uunissa tosi hyvin varmaan vähän reilunlaisen leivinjauhemäärän takia, mutta ei lässähtänyt uunista oton jälkeenkään eikä leivinjauhe maistunut läpi, että oikein hyvä pohja tuli :). Onnistuin melkein pilaamaan sen kuitenkin kun päätin tehdä kostutuskokeilun niin, että kostutin kaikki osat erillään (viime kakut on ollut vähän kuivakkaita), ja liian pehmeiksihän ne palaset sitten meni mutta juuri ja juuri sain vähän hajonneina kuitenkin koottua kakun hyytymistä varten. Tulipahan testattua, ettei kannata näin ainakaan vastaisuudessa toimia :D

Täytteenä oli edellisessä kakussa hyväksi havaittua mansikkarahkaa (vaniljarahkapurkki, flora vispi -vaahto, sokeria ja vähän vajaa 500g mansikoita sekä vaniljakreemijauhetta) sekä valkosulkaamoussea pätkispaloin (200g vaniljatuorejuustoa, 130g valkosuklaata, flora vispi -vaahto plus vajaa puoli pussia pätkis-bitejä rouhittuna).

Koristeeksi pääsi ruusuvärkkäilyn tuloksia ja pursotuksiksi tein isommalla ja pienemmällä tähtityllalla kuvioita, pienemmän vaahto oli värjättä pinkiksi. Oikein ihku ja hempoisa kakku siis, ja äiti tykkäsi kovasti :)

Kakkua sivulta, pursotukset näkyy

Kakku päältä


Kukkakoristuksia lähikuvassa

Kukka-askartelua

Käväisinpäs tässä viikko sitten Piece of Caken järkkäämällä marsipaanikukkakurssilla. Kivoja vinkkejä sieltä sai kyllä ja mikä parasta, sai leikkiä kolme tuntia marsipaanin ja sokerimassan kanssa ilman keskeytyksiä samanhenkisessä seurassa :). Tässä kuvatuksia muutamasta tuotoksesta.


Kukkia kaikenmoisia. Liljoja duunailin ekaa kertaa, oli kivaa :). Samoin pääsin käpälöimään silikonimuottia, joilla on tehty violetteja ja valkoisia päivänkakkaroita/gerberoita. Mukana myös pikkuinen jämäpalakissa siellä kaiken keskellä ;).


Tässä liljaa lähempää


Liljaa ja violetteja silikonimuotilla tehtyjä ruusuja sekä muutama käsinväsätty violetti ruusu


Kurssilta erikseen värkkäilin lisää ruusuja sitten, tässä omasta mielestä aika ihanan väriset ruusut joissa ripaus vaal. pun. marsipaania ja englannista tilattua kakunkuorrute sugar pastea joka on aivan ihanan pehmeää muotoilla mutta yhtä lötköä kuin marsipaani koostumukseltaan, joten ohkaisia lehtiä oli tosi vaikeaa yrittää saada pysymään pystyssä ja muodossa...