Raparpericurd ja maailman pehmein kääretorttu

Tämä on tarina raparperista. No siinähän nyt ei sinänsä mitään uutta, onhan näitä täällä jo vastikään nähty. Mutta kun tilaamamme vihanneslaatikon mukana tuli taas raparperia, niin mikä minä olen sitä vastustamaan? Johonkinhan se piti upottaa. Upotin siis curdiin. Eli kirpeän makeaan tahnaan, noin niinkun selvällä suomenkielellä. Ja arvatkaa oliko hyvää? No oli. Ja vielä potenssiin kaksi unelmanpehmoisen gluteenittoman kääretortun sisällä.

Curdiin sain innoituksen herkun ja koukun tyttäriltä. Vähän lisäsin sokeria, koska se mun makunystyröiden mukaan sitä vaati. Tein myös curdin ruskeaan raakaruokosokeriin, niin kuin lähes kaikki leivonnaiset nykyään. Se vaan on niiin paljon parempaa (ja vähän terveellisempääkin) kuin valkaistu sokru. Ja tuo ihanan karamellimaisen maun. Nom.

Kääretorttu on ollut vanha nemesikseni jo pikään. Jotenkin vaan siitä ei ole vehnäjauhoilla koskaan tullut sellainen kuin pitää. Nytkin torttulevy oli liian paksu (en tykkää kääriksistä joissa on minimäärä hilloa ja maksimäärä kuivaa kakkupohjaa) että vähän häiritsi, mutta kuitenkin niin mahtavan pehmyt ja vielä vähän täytteistä kostunutkin, että siihen olisi tehnyt mieli upottaa eläimellisesti naamansa ja vaan hengittää koko torttu sisuksiin. Hieman hillitsin itseäni, mutta aika monta palaahan sitä piti maistella... Hups.

Ei tämäkään torttu nyt mallikelpoisen pyöreä ollut ja täytettä oli vähäsen tursuamalla, mutta that's the way *aha aha* I like it. Että jos haluat omastasi mallikelpoisemman, niin sen saa ehkä joko vähemmällä täytteellä, ohuemmalla levyllä tai paremmalla rullaustekniikalla. Mutta aivan sairaan hyvää tämä on joka tapauksessa. Ja tuota curdiahan nyt voi käyttää ihan mihin tahansa: kakun väliin kermavaahtoon sekoitettuna, lettukesteillä, jätskin kanssa... you name it.

Gluteeniton raparpericurd-kääretorttu

Pohja

4 munaa

1½ dl sokeria

1 dl perunajauhoja

½ dl gluteenitonta jauhoseosta (mulla lättyjauhoja kun kakkuseos oli päässyt loppumaan)

1 tl leivinjauhetta

Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Siivilöi vaahtoon keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe. Levitä uunipellille ja paista 225 asteessa noin 8-10 min.

Raparpericurd

400 g raparperia pilkottuna

4 kananmunan keltuaista
1-1,5 dl ruskeaa ruokosokeria (oman makeansietokyvyn mukaan)
(tujaus vaniljasokeria)
30 g voita

Keitä raparperit mössöksi. Soseuta vielä hienommaksi tehosekoittimella. Jäähdytä haaleaksi.

Laita kananmunan keltuaiset ja sokeri kerroskattilan haudeosaan ja vispaa kuohkeaksi. Lisää vähän kerrallaan sekoittaen raparperisose. Kuumenna kerroskattilan alaosassa vettä ja keittele curdia kokoon vesihauteessa koko ajan sekoittaen kunnes seos paksunee (itse keitin kymmenisen minuuttia). Lisää lopuksi voi ja hämmennä kunnes sulaa.

Tästä satsista tuli vajaa puoli litraa valmista tahnaa.

Muu täyte

2 dl kermaa

puoli purkkia rahkaa

n. 50 g valkosuklaata (tai oman maun mukaan)

sokeria

Sulata valkosuklaa. Vaahdota kerma ja lisää siihen rahka. Sekoita joukkoon sula suklaa. Lisää sokeria, jos tarpeen.

Sitten vaan pohjan päälle kerros curdia, sen päälle valkoista hyvää ja eikun rullalle ja jääkaappiin tekeytymään. Niin hyvää ettei sanotuksi saa (kun on suu täynnä kääristä).

Lisää raparperista: leivokset ympyrämuotteihin

Kun kerta on kevät, niin raparperimania valtaa mielen. Olen itse aina ollut superfanina kirpsakoihin makuihin kuten raparperiin ja sitruunaan paritettuna makean kermaisen kanssa. Netti on varmaankin pullollaan kaikenlaisia raparperimoussekakkuja mutta ajattelin kerrankin olla rohkea ja tehtailla jotain ihan omasta päästä. Ja siitähän syntyi raparperi-vaniljaleivoksia! Ostin juuri pari viikkoa sitten renkaita (mikä lie niitten oikea nimi, leivosrenkaita? Annosrenkaita?) ja ajattelin niitä testata.

No, ihan putkeenhan tämä ei tietenkään mennyt, kun leivospannahiset eivät halunneet ollenkaan renkaista irrottautua (vaikka oli reunakalvot ja kaikki). Kaksi taisin saada ehjänä irti ilman, että pohja ja kakku olivat eri osissa. Nooh, omaan käyttöönhän nämä meni niin ei se ihan niin justiinsa. Mokasin myös kiilteen: miten voikin olla niin vaikea asia! Menee samaan kategoriaan kääretortun kanssa: en vaan osaa. Nyt kyllä oli ihan omaa typeryyttä kun en kiillettä/raparpesimössöä yhtään jäähdyttänyt, vaan kippasin liian kuumana moussen päälle. Eihän siitä mitään tullut, ja kiillettä oli taas ympäri ämpäri tarjotinta. Huoh. Lisäksi en tiedä oisko raparperien kanssa sama juttu kuin esim. kiivin, että niissä on joku entsyymi joka hajottaa liivatetta? Nämä oli kuitenkin jo kuumenneltu, että kyllä olisi entsyymin pitänyt hajota jo. Ehkä vaan oli kyse yksinkertaisesti liian kuumasta kiilleliemestä. No, harjoitus tekee ehkä tässäkin mestarin. Älyttömän hyvää oli joka tapauksessa (varsinkin itse moussekerros)!

Raparperi-vaniljaleivokset (4 kpl)

Pohja: gluteenittomia keksejä suklaakuorrutteella murskana ja sulaa voita. 

Mousse:

2 dl kermaa

puoli purkkia vaniljajogurttia

puoli purkkia rahkaa

vanlijasokeria + normisokeria

2 munanvalkuaisen vaahto

3 liivatetta

- Vatkaa kerma, sekoita joukkoon sokeri. 

- Lisää sekaan jogurtti ja rahka.

- Vatkaa munanvalkuaiset vaahdoksi.

- Sekoita kermavaahtoseokseen.

- Liuota liivatteet tilkkaan vettä/muuta nestettä ja sekoita massaan.

- Jäähdytä muutama tunti

Päällinen:

raparperikuutioita

vettä

sokeria maun mukaan

3 liivatetta

- Kiehuta raparperikuutioita, vettä ja sokeria, kunnes raparperit ovat sopivan pehmeitä.

- Liuota liivatteet tilkkaan vettä, sekoita raparperien sekaan.

- Jäähdytä (vähän) ennen moussen päälle kippaamista!

Maailman överein ja paras gluteeniton raparperi-kinuskipiirakka

Raparperiaika on täällä taas, jee! Gluteenivaivaisena piti tietenkin tehdä gluteenitonta versiota piirakasta. Nyt pitää vähän avautua gluteenittomista jauhoista: saakelin laavajauhoja! Kaikki taikinat näyttää samalta valuvalta massalta. Olin jo heittää pyyhkeen kehään kun kaatelin jälleen laavaa piirakkavuokaan. On se kyllä hankalaa välillä, pitää opetella ihan täysin uudet rakenteet, kun on niin tottunut siihen, miltä "hyvä" vehnäpohjainen kakku/piirakka/muffinssi/keksitaikina näyttää. Nyt pitää vaan kaataa tahma vuokaan ja toivoa parasta. No, tällä kertaa onni oli leipojan puolella: voi tsiisus että tuli nimittäin hyvää piirakkaa!

Salaisuushan tässä on tuo kinuski. Mikään ei vaan ole sitä parempaa. Nauroin salaa itsekseni kun kaadoin hieman esipaistuneen laavataikinan päälle tujun lorauksen kinuskia ennen raparperi-creme fraiche -kerrosta. Päätin, että vaikka tästä ei tulisi mitään koossa pysyvää (tilanne oli tuossa vaiheessa vielä melkoisen juokseva...), niin ei se pahaa voi olla.

Eikä ollut. Taikina nousi uunissa älyttömän kuohkeaksi. En ole koskaan vielä saanut gluteenittomasta mistään näin kuohkeaa rakennetta aikaan. Ehkä johtuu siitä, että nyt oli käytössä oikeasti gluteeniton resepti, enkä vaan sooloillut korvaamalla vehnäjauhoja gluteenittomilla. Mutta toisaalta, gluteenittomat munkitkin oli gluteenittomana reseptinä, eikä niistä näin mahtavia tullut. Who knows, mystiset ovat gluteenittomien jauhojen tiet...

Pohjan resepti on glu.fi-sivustosta, jota pitää ilmeisesti alkaa selaamaan enemmänkin. Pakko vielä hehkuttaa tätä. Oikeasti, menkää ja tehkää!

Gluteeniton raparperi-kinuskipiirakka

Tee ensin kinuski, sitten pilko raparperi. Sitten pohja ja vimppana täyte.

Pohja:

3dl gluteenitonta jauhoseosta

2tl leivinjauhetta
1dl sokeria
1tl vaniljasokeria
150g sulatettua voita (tai margariinia)
3 kananmunaa
(gluteenittomia korppujauhoja vuokaa varten)

Sekoita kuivat aineet (jauho, sokerit, leivinjauhe), lisää joukkoon huoneenlämpöinen sula rasva ja sekoita. Lisää kananmunat yksitellen jokaisen jälkeen sekoittaen. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhoilla jauhotettuun vuokaan (n. 25 cm, ois voinu olla ehkä isompikin kun taikina kohosi niin nätisti).

Kinuski:

2 dl kermaa

2 dl tummaa ruokosokeria

Keittele kermaa ja sokeria miedolla lämmöllä viitisen minuuttia. Anna jäähtyä.

Täyte:

10 dl raparperia paloiteltuna (meillä oli liian vähän, kannattaa tunkata niin paljon raparperia kuin vuokaan mahtuu. Muuten tulee ehkä johonkin makuun liian makeaa.)

2 dl ranskankermaa 

n. 1 dl rahkaa

2 munaa

1 dl sokeria (kantsii ehkä laittaa vähän vähemmän. Itse tajusin vasta liian myöhään että joo tuleehan tähän kinuskia, että sokeria vois muuten ehkä rajoittaa)

2 tl vaniljasokeria

- Tee kinuski.

- Pilko raparperit.

- Tee pohja ja kaada laavamassa korppujauhotettuun vuokaan (muista gluteenittomat korppujauhot!)

- Paista pohjaa 200 asteessa 10 min.

- Levitä pohjan päälle kinuskia sopivan oloinen loraus (ehkä noin vajaa puolet koko määrästä).

- Lisää päälle raparperit ja peitä ne keskenään sekoitetuilla muilla täyteaineilla.

- Paista 200 asteessa n. 30 min. Tarkkaile paistoaikaa, ettei reunoista ja päällisestä tule liian tummat. Meillä kävi vähän näin, mutta ei se makuun vaikuttanut.

Raparperimehu ja -hillo

Lisää ihanuuksia raparperista: What can me have -blogin raparperimehusta tuli juuri niin ihanaa kuin nimi antaa ymmärtää. "Sivutuotteena" valmistuva hillo meni suoraan pakkaseen odottelemaan tulevia pannari- tai lettukestejä. Kuvaakaan ei ole kummastakaan, mutta resepti piti tallentaa tietenkin :)

Rhubarb juice


1.5 litre chopped rhubarb, the reddest ones you find (roughly 10 skinnier stalks of rhubarb)
1.5 litre water
½ lemon
about 150 ml Fairtrade raw cane sugar

Rinse the rhubarb stalks well. Don’t peel them, just chop to small pieces. Measure the water into a pot, bring to a boil, then toss in the rhubarb and let simmer for 30 minutes. Sieve the juice and pour it back in the pot. (Spoon the soft, sieved rhubarbs into a bowl, purée them if you want, and add sugar to taste – voilá; home made rhubarb sauce!) Pour the sugar into the pot and let it dissolve before you lift the pot to the side, stir in the lemon juice and let the concoction cool. I added a bit of water to the juice later, as it can be quite strong. Chill and serve!

Paras raparperipiirakka EVER

Raparperikausi on täällä Berliinissä kukkeimmillaan, ja sen kunniaksi piti alkaa leipomaan raparperipiirakkaa. Tätä Pastanjauhajilta löydettyä reseptiä on kokeiltu jo kerran, mutta silloin pinnalle tuleva toska ei onnistunut kyllä ollenkaan näin hyvin. Tälläkin kertaa ensimmäinen versio teki "fudget" eli sokeri uudelleenkristallisoitui ja rasva erottui niin että roskiinhan se meni (kattila oli liian kuuma...) Toista versiota lämmittelin hiljalleen ja siitä tulikin älyttömän hyvä ja rapea ja nami.

Tämä piirakka on ehdottomasti suosikkini raparperipiirakoista, varsinkin vaniljakastikkeen (tai mikä ettei vaniljajäätelön) kanssa. Pakastaakin tätä voi, mutta toskan rapeus siinä menee kyllä hukkaan. Mehän syötiin puolet piirakasta yhden illan aikana ja sitten oli pakko pakastaa loput ettei ihan piirakkaähkyyn kuole ;)


Rappiotädin raparperipiirakka

4 munaa
2 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl sulatettua margariinia
1 dl maitoa

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, hieman jäähtynyt rasva ja maito vuorotellen taikinaan. Levitä taikina paperoidulle pellille ja ripottele päälle pienehköjä raparperinpaloja niin paljon, että taikina peittyy (n. 5-7 vartta). Paista piirakkaa 225 asteessa 10 minuuttia.

Tee paiston aikana toskakuorrutus:

100 g margariinia
1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl sokeria
1/2 dl maitoa

100 g mantelilastuja

Anna ainesten kiehahtaa, sekoita koko ajan. Lisää lopuksi mantelilastut. Levitä toska piirakan päälle ja paista vielä 10-12 minuuttia.