Suklaa-marenkikeksit

Ihan niin kuin kääretortussa ei olisi tälle viikonlopulle tarpeeksi sokeria. Oli siinä, mutta johonkinhan ne ylijääneet valkuaiset piti upottaa. En ole vielä henkisesti valmis uuteen erään macaronseja vastaan (jotka ei vielä kurssinkaan jälkeen onnistu. Syytän uunia.), joten sitten tällaista reseptiä. Vahingossa tuli vastaan täällä kun selasin gluteenittomia ohjeita. Jenkkireseptejä on yleensä ärsyttävää käyttää kun kaikilla on joka reseptissä kymmentä eri jauhoa ja kaikenmaailman ksantaankumia. Tässä reseptissä ei onneksi ollut jauhoja minkäänlaisia, niin heti helpotti.

Näistä tuli vähän samanlaisia kuin esim. ihanan Lunnin tekemät lumikakkuset, joita täälläkin keittiössä on pyöräytelty, mutta jostain kumman syystä eivät ole tänne blogiin saakka päässeet. Mielestäni nämä oli kuitenkin parempia koostumuksensa puolesta: älyttömän kuohkeita ja ihania, ja reunoilta marenkisen rapsakoita. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! Reseptin mitat on kupeissa mutta kaikkihan nyt Googlea osaa käyttää sen verran että saavat ne deseiksi muutettua. Eiks je?

Suklaa-marenkikeksit

1½ kuppia rouhittua suklaata

3 L-kokoisen munan valkuaista

2 x 3/4 kuppia tomusokeria plus vielä jämät keksien pyörittelyyn 

½ kuppia sokeroimatonta kaakaojauhetta

1 rkl maissitärkkelystä

¼ tl suolaa

Sulata 1 kuppi suklaarouhetta vesihauteessa tai mikrossa. 

Vatkaa valkuaisia kunnes vaahtoa alkaa muodostua. Lisää pienissä erissä vatkaten joukkoon 3/4 kuppia tomusokeria. Jatka, kunnes vaahto on marenkimaista ja sileää. 

Sekoita 3/4 kuppia tomusokeria, kaakao, maissitärkkelys ja suola keskenään. Vatkaa hiljaisella nopeudella marengin sekaan. Sekoita joukkoon haalea suklaasula ja jäljellä olevat suklaamurut. Laita takina hetkeksi jääkaappiin lepäämään, niin se ei ole niin tahmaista käsiteltävää.

Laita puolisen kuppia tomusokeria kulhoon.Rullaile tomusokeritetuin käsin taikinasta n. ruokalusikan kokoisia palleroita (tee kunnon valkoinen sokerikuorrute niin valmiista kekseistä tulee nätimpiä). Laita pellille n. 5 cm välein, keksit leviävät paistettaessa.

Paista 200 asteessa 8-10 minuuttia. Vedä leivinpaperi ritilän päälle ja jäähdytä. Ja nautiskele!

Kaverilla oli samana iltana DJ-keikka, niin vein sinne DJ-pöytäherkuiksi pussillisen keksejä. Toivottavasti maistui :)

Raparpericurd ja maailman pehmein kääretorttu

Tämä on tarina raparperista. No siinähän nyt ei sinänsä mitään uutta, onhan näitä täällä jo vastikään nähty. Mutta kun tilaamamme vihanneslaatikon mukana tuli taas raparperia, niin mikä minä olen sitä vastustamaan? Johonkinhan se piti upottaa. Upotin siis curdiin. Eli kirpeän makeaan tahnaan, noin niinkun selvällä suomenkielellä. Ja arvatkaa oliko hyvää? No oli. Ja vielä potenssiin kaksi unelmanpehmoisen gluteenittoman kääretortun sisällä.

Curdiin sain innoituksen herkun ja koukun tyttäriltä. Vähän lisäsin sokeria, koska se mun makunystyröiden mukaan sitä vaati. Tein myös curdin ruskeaan raakaruokosokeriin, niin kuin lähes kaikki leivonnaiset nykyään. Se vaan on niiin paljon parempaa (ja vähän terveellisempääkin) kuin valkaistu sokru. Ja tuo ihanan karamellimaisen maun. Nom.

Kääretorttu on ollut vanha nemesikseni jo pikään. Jotenkin vaan siitä ei ole vehnäjauhoilla koskaan tullut sellainen kuin pitää. Nytkin torttulevy oli liian paksu (en tykkää kääriksistä joissa on minimäärä hilloa ja maksimäärä kuivaa kakkupohjaa) että vähän häiritsi, mutta kuitenkin niin mahtavan pehmyt ja vielä vähän täytteistä kostunutkin, että siihen olisi tehnyt mieli upottaa eläimellisesti naamansa ja vaan hengittää koko torttu sisuksiin. Hieman hillitsin itseäni, mutta aika monta palaahan sitä piti maistella... Hups.

Ei tämäkään torttu nyt mallikelpoisen pyöreä ollut ja täytettä oli vähäsen tursuamalla, mutta that's the way *aha aha* I like it. Että jos haluat omastasi mallikelpoisemman, niin sen saa ehkä joko vähemmällä täytteellä, ohuemmalla levyllä tai paremmalla rullaustekniikalla. Mutta aivan sairaan hyvää tämä on joka tapauksessa. Ja tuota curdiahan nyt voi käyttää ihan mihin tahansa: kakun väliin kermavaahtoon sekoitettuna, lettukesteillä, jätskin kanssa... you name it.

Gluteeniton raparpericurd-kääretorttu

Pohja

4 munaa

1½ dl sokeria

1 dl perunajauhoja

½ dl gluteenitonta jauhoseosta (mulla lättyjauhoja kun kakkuseos oli päässyt loppumaan)

1 tl leivinjauhetta

Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Siivilöi vaahtoon keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe. Levitä uunipellille ja paista 225 asteessa noin 8-10 min.

Raparpericurd

400 g raparperia pilkottuna

4 kananmunan keltuaista
1-1,5 dl ruskeaa ruokosokeria (oman makeansietokyvyn mukaan)
(tujaus vaniljasokeria)
30 g voita

Keitä raparperit mössöksi. Soseuta vielä hienommaksi tehosekoittimella. Jäähdytä haaleaksi.

Laita kananmunan keltuaiset ja sokeri kerroskattilan haudeosaan ja vispaa kuohkeaksi. Lisää vähän kerrallaan sekoittaen raparperisose. Kuumenna kerroskattilan alaosassa vettä ja keittele curdia kokoon vesihauteessa koko ajan sekoittaen kunnes seos paksunee (itse keitin kymmenisen minuuttia). Lisää lopuksi voi ja hämmennä kunnes sulaa.

Tästä satsista tuli vajaa puoli litraa valmista tahnaa.

Muu täyte

2 dl kermaa

puoli purkkia rahkaa

n. 50 g valkosuklaata (tai oman maun mukaan)

sokeria

Sulata valkosuklaa. Vaahdota kerma ja lisää siihen rahka. Sekoita joukkoon sula suklaa. Lisää sokeria, jos tarpeen.

Sitten vaan pohjan päälle kerros curdia, sen päälle valkoista hyvää ja eikun rullalle ja jääkaappiin tekeytymään. Niin hyvää ettei sanotuksi saa (kun on suu täynnä kääristä).