Ensimmäinen kinuskikuorrutuskokeilu

Tein tässä joku viikko sitten ihan kotisyömisiksi kokeilukakkua. Kokeilua siinä mielessä, että en ole koskaan ennen kinuskia kakun päälle tehnyt, ja halusin myös testata uutta tyllaa, joka ei nyt taidakaan sitten oikeaoppinen koripunostylla olla vaan semmoinen missä on rivi pieniä reikiä, millä sais vaikka jostain kreemistä ruohonnäköistä pursotusta. Seuraavassapa huomioita projektista:

Pohja oli siis Kinuskikissan perusvaalea pohja 3 munalla. Uunissa saisi olla ilmeisesti tuolla huonommalla 20 cm vuoalla vähemmän aikaa kuin sen 40 min, nyt kuivahti vähän liikaa ja tuohon vuokaan riittäisi kyllä 2 munan pohjakin. Myös huomasin, että kakkuleikkurilla ei kannata käyttää liikaa voimaa kun leikkaa kovahkoa pohjaa, muuten menee vinoon...

Kostutukseen käytin punaista mehua sokerilla höystettynä (reilu 2 dl). Tuli vähän liikaa ja kakusta melkoisen kostea, joten seuraavalla kerralla vähemmän. Vaikka itse kyllä tykkään tämmöisistä superkosteista...

Kinuskia keittelin wokkipannussa kun en omista teflon-pintaista kattilaa. Tein tämän reseptin mukaan. Kinuski kiehui viitisentoista minuuttia joka oli vähän liian pitkään, leikkaus onnistui kyllä terävällä veitsellä kohtuullisesti, mutta silti se oli melko jankkia. Kerroksesta tuli myös melko paksu kun kakku itse oli pienempi kuin reseptiesimerkissä. Hyvää kyllä tuli. Ja lisäksi pintaan tuli tietenkin jostain rasvatahroja, ilmeisesti pannussa kuitenkin oli sitten jotain jämiä vaikka sitä kovin yritin hinkata puhtaaksi. Oh well.

Täytteeksi tuli Kattilan toiveesta nougatia (valmispaketti sulatettuna + löysää kermavaahtoa vähän, vatkataan yhteen), aika hyvän makuista, sekä vadelmamousse (vadelmia + vajaa 4 dl kermaa + 200 g tuorejuustoa + n. 100g valkosuklaata sulana + sokerit + 3 liivatetta?). Moussea tuli aivan liikaa tietenkin noilla määrillä tämän kokoiseen kakkuun, olisi voinut tajuta tehdä vaikka hyydykeleivoksia lopusta täytteestä mutta jäi tekemättä. Maku oli kyllä oikein hyvä tällä yhdistelmällä, suosittelen.

Pursotukseen tuli kermaa plus rahkaa, ja aivan kammottavan löysä seos. En tajua näitä saksalaisia kermoja kyllä ollenkaan, joko vatkautuu hetkessä aivan yli tai sitten lötkistyy heti. Tiedä sitten pitäiskö tuonne sekaan aina laittaa sitä Sahnesteiffia eli jotain jäykistysjuttua joka pitää kerman napakkana pidempään. Pursottaminen siis oli vaikeaa ja ainakaan tuolla "ruohotyllalla" ei kyllä saa minkäännäköistä jälkeä aikaan kakun reunaan, oli onni että tämä kakku ei mennyt mihinkään esille ;). Pitänee siis ostaa semmoinen koripunostylla jos haluaa reunaantuollaisia "raitoja".

Kokeilu siis kaikenkaikkiaan aivan loistomakuinen minun mieleen, ja harjoitus tekee mestarin :) (ehkä joku päivä)