Mustikkaiset marenkikupit sitruunasydämellä

En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät tykkää marengista. Onhan se äitelää joo, mutta yhdistäpä siihen vaikka sitruunakiisseliä ja mustikoita, niin on muuten aika koukuttavan hyvää. Makea ja sitruuna on yhdessä ainakin mulle kyllä semmoinen yhdistelmä, että jos joku ei vie lusikkaa kädestä tai piirakkaa/mitätahansa takaisin kaappiin, niin se häviää kyllä parempiin suihin. Mutta niin, jos tuntee itsekurinsa tai sen puutteen hyvin, kannattaa siis kokeilla näitä kupposia vain, jos on tulossa vieraita. Muuten saattaa tulla sokeriöverit...

Mustikkaiset ja sitruunaiset marenkikupit

8 kpl

Marenki:

3 valkuaista

2½ dl sokeria

½ tl etikkaa (voi jättää poiskin)

Sitruunakiisseli:

2 dl vettä

2 dl sitruunamehua

3 keltuaista

3 dl sokeria

1 dl maizenaa (onnistunee myös pottujauholla tai muulla tärkkelyksellä, esim. tapiokalla)

75 g voita

Koristeluun:

kermavaahtoa

tuoreita mustikoita

Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vaahdota valkuaisia hetki ja lisää sokeri vaahtoon vähän kerrallaan. Vatkaa, kunnes marenki on kovaa ja kiiltävää ja pysyy kulhossa, jos käännät sen ylösalaisin. Lisää lopuksi etikka, jos käytät sitä. Itse en etikkaa laittanut.

Pursota tai levitä lusikalla leivinpaperoidulle uunipellile 8-10 sentin kokoisia ympyröitä (8 kpl). Tee leivospohjien keskelle kolo kiisseliä varten (pursota siis reunat keskustaa korkeammiksi). "Paista" eli kuivata 70-asteessa uunin keskitasolla n. 2 tuntia. Jäähdytä. 

Mittaa kiisseliä varten kaikki aineet (paitsi voi) kattilaan ja sekoita hyvin. Kuumenna kiisseliä koko ajan sekoitellen, kunnes kiisseli sakenee ja pulpahtaa. Ota pois liedeltä ja sekoita joukkoon voi nokareina. Jäähdytä ja säilytä jääkaapissa täyttämiseen asti. 

(Tässä kohtaa tuli itsellä tehtyä pieni moka: voi jäi pois ja kiisselistä tuli melkoinen hyytelömassa. Sain kuitenkin tilanteen pelastettua kun kuumensin kiisselitahnan uudelleen ja lisäsin voin jälkikäteen. Ei hätää siis, jos teet saman mokan, kiisseliä ei tarvitse aloittaa alusta :)).

Jos marengeissasi on vielä kolot paistamisen jälkeen, hurraa! Voit siirtyä täyttämisvaiheeseen. Jos ei, niin terävä veitsi käteen ja leikkuuhommiin. Ei haittaa, jos koloista tulee rumareunaiset: kauneusvirheet peittyvät kyllä täytteen alle :)

Levitä marenkien kolon pohjalle kiisseliä, sen päälle kermavaahtoa ja koristeeksi mustikoita. Tarjoa saman tien, paitsi säästä yksi itsellesi iltapalaksi jääkaappiin ;). 

Vadelma-kinuskibrownie raakana, kiitos!

Hups, huomenta! Heräilin tässä talviunesta, ja puhaltelin pölyt blogista. Terve taas siis, elossa ollaan. Lisäilen tässä nyt pari leipomusta (parhaiden muistikuvieni mukaan), joita on talven aikana keittiössämme testailtu. Tervetuloa takaisin siis :)

Gluteenittoman elämäntavan mukana keittiöön ovat rantautuneet myös raakaleivonnaiset. Raa-alla ei tässä siis tarkoiteta vain kakkua, jota ei ole uunitettu, vaan että valmistuksen aikana lämpötilaa ei nosteta yli 45 asteen, eikä myöskään mitään raaka-aineita ole kuumakäsitelty. Yleensä raakakakuissa ainekset ovatkin kovin vegaanisia ja gluteenittomia: ei eläinkunnan tuotteita, eikä myöskään viljoja. Mikäs siis sen paremaa perheessä, jossa toisella on maitotuotteiden kanssa ongelmia ja toinen pärjää paremmin ilman gluteenia. Totuttelemista raakaleivonta kyllä vaatii, sillä rakenteet ovat tavallisista leivonnaisista aivan erilaisia ja maut yleensä aika vahvoja. Silti pieni pala näitä herkkuja kyllä riittää makeannälänä hävittämiseen, sen verran täyttä tavaraa ovat. Mutta eipähän tarvitse potea huonoa omatuntoa, jos sellainen herkuttelun jälkeen yleensä vaivaa, ja mahakin yleensä kiittää.

Tällä kertaa raakakokeiluita harrastettiin Jookosta kookosta -keittiöstä napatulla reseptillä, jonka alkuperäinen  koti on Maria Lönnqvistin raakaherkkulassa. Tei itse kakusta isomman sijaan pikkukakkuja 10 cm jälkiruokarenkaisiin, koska pieni nyt vaan on söpömpää. Tämän lisäksi puolitin pohjan ainemäärät ja tein kinuskikerroksen puolitoistakertaisena. "Kinuski" tarkoittaa tässä siis lucuma-jauhetta, josta tulee kyllä ihan sairaan hyvä hieman kinuskinen maku leivonnaiseen. Pohja ei ollut ihan oma suosikkini, maistui jotenkin liian maltaiselta ainakin näin paksuna, joten jotain tarttis tehdä muutoksia tai sitten olisi pitänyt tehdä pohjasta ohuempi.

Joka tapauksessa aivan tosi tosi tosi hyviä nämä oli. Kannattaa ehdottomasti kokeilla! 

Raaka vadelma-kinuskibrownie

Pohja (puolitin nämä mitat omassa versiossani):

4 dl raakakaakaopapuja tai -rouhetta (korvasin raakakaakaojauheen ja Puhdistam0n rakkauspakkauksen seoksella)

1 dl agave-siirappia tai hunajaa

1 dl lucuma-jauhetta

1 dl taateleita (liota ensin, jos ovat kovin kuivia)

1 dl raikasta vettä

1 rkl kookosöljyä

(1 tl tulsia tai muuta yrttijauhetta) Jätin omassa versiossani pois

vadelmia

Aja pohjan ainekset vadelmia lukuunottamatta tehosekoittimessa tai monitoimikoneessa tasaiseksi taikinaksi ja levitä se siististi vuoan pohjalle tai jälkiruokarenkaisiin. Jos käytät renkaita, renkaisiin kannattaa laittaa myös reunakalvot, niin leivokset irtoavat helpommin. Peitä pohja kokonaan vadelmilla ja paina ne kevyesti pohjaan kiinni (jos onnistuu, meillä ainakin pohjasta tuli niin tykkyä ettei siihen kyllä mitään paineltu).

Kinuski (tein kerroksen puolitoistakertaisena omassa versiossani):

2 dl lucuma-jauhetta

1 dl raikasta vettä

1 dl kookosöljyä

1 dl hunajaa

1 tl aitoa vaniljaa (korvasin vaniljauutteella)

Aja täytteen ainekset tehosekoittimessa tasaisesti yhteen ja kaada kinuski pohjan päälle. Voit heiluttaa vuokaa vaakatasossa, jotta täyte leviää tasaisesti. Vie vuoka vähintään puoleksi tunniksi pakastimeen jähmettymään tai ota se pakastimesta tunti ennen tarjoilua. Irrota kakku vuoasta vielä kun se on jähmeä.  Jos käytit renkaita eivätkä leivokset meinaa irrota, kannattaa lämmittää pakkasesta tulleita renkaita käsillä hieman ja suostutella näin herkut irtoamaan.

Jos teit kakun vuokaan, voit tehdä vadelmaraidat tai -kuorrutteen jo suoraan kakun päälle. Itse kuorrutin kuitenkin vasta valmiit kakut, koska jälkkärirenkaita käytettäessä on hyödyksi, jos leivonnaisen pinta ei ole vielä "valmiissa" muodossa, jolloin sitä voi vähän painella apuna, jos kakut eivät muuten älyä irrota renkaista.

Vadelmakuorrute/-raidat:

• 4 dl vadelmia
• 0,5 dl auringonkukansiemeniä tai cashewpähkinöitä
• 0,5 dl raikasta vettä

Aja ainekset tehosekoittimessa sileäksi kastikkeeksi (paseeraa siivilän läpi halutessasi) ja tee kinuskikerroksen päälle raitoja tai kaada kuorrutteeksi. Jos kuorrutetta jää, voit tarjota sitä kakun lisänä (itse ainakin olen aina sitä mieltä, että mitä enemmän kastiketta/kuorrutetta, sen parempi).

Bebe-leivokset

Kukkuu! Hei täällä on vielä joku! Onkohan siellä? No, tässä on kuitenkin bebe-leivoksia. Niitä perinteisiä. Ainakin meilläpäin näiden sisällä oli aina voikreemiä, niinpä siis näissäkin, vaikka internetsistä löytyi vaikka minkälaisia ehdotuksia kermavaahto- tai kiiselipohjaisista sisuksista. Ja oli vehnäisiä. Ja makeita. Piti tulla S:n synttärileivonnaisiksi mutta sairastus vei voiton, tässäpä siis vähän jälkijunassa. Maistui näinkin, loput oli pakko panna pakkaseen ettei tulisi sokerikuolema. Resepti pohjaan on täältä ja kreemiin täältä (vaniljalisäyksellä).

Bebet

Pohja

200 g voita tai margariinia
1 ½ dl sokeria (½ dl tästä tummaa Muscovado-sokeria)
1 kananmuna
4 ½ dl vehnäjauhoja

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita vatkaimella joukkoon kananmuna ja lopuksi jauhot n. 1 dl kerrallaan. Voitele leivosvuoat, jos käytät metallisia vuokia. (Meillä oli käytössä kertakäyttöiset alumiinivuoat ja itseään italianleivosvuoiksi tituleeranneet pienemmät paperivuoat.) Muotoile taikinasta tasainen pallo ja painele se vuoan pohjalle ja reunoille.

Laita vuoat pellille ja paista 175 asteessa n. 12-15 minuuttia, kunnes reunat ovat saaneet kevyesti väriä. Anna leivosten jäähtyä vuoissaan hetken aikaa. Älä kuitenkaan jäähdytä kylmäksi asti, silloin pohja murtuu helpommin, kun irrotat sitä vuoasta. 

Kreemi

100g valkuaisia
200g hienoa sokeria
300g suolatonta voita (vähäsuolainenkin käy hätätapauksessa)

(vaniljajauhetta)

Valkuaisia vatkataan käsin kuumassa vesihauteessa ja sokeri lisätään valkuaisiin vähitellen. Käsivispausta jatketaan niin kauan kunnes sokeri on liuennut täysin vaahtoon. Sokerin liukenemista voi tunnustella sormin, kun sokeria ei enää tunnu vaahdossa, on se lämpötilaltaan reilu 60-asteista jolloin valkuaiset ovat myös pastöroituneet.

Kun kaikki sokeri on liuennut vaahtoon, siirrytään vatkaamaan koneella. Vaahtoa vatkataan niin kauan kunnes se on jälleen huoneenlämpöistä. Viilenemistä voi nopeuttaa laittamalla vatkauskulhon alle kylmän pyyhkeen tai vaikka pari kylmäkallea tai jääpalapusseja, mitä keksiikään. :) Viilentämistavasta riippuen vatkaaminen kestää 5-10min. Omasta kokemuksesta voi sanoa, että jos yleiskoneella surruuttaa kovin kauan, ainakin meidän Kenwood lämpenee sen verran, että jos käyttää teräskulhoa, se ottaa lämmön itseensä ja massaa on tosi vaikeaa aada jäähtymään.... mutta viimeksi kokeilin lisätä voin jo +27-asteiseen massaan, eikä se juoksettunut, joten ei ihan huoneenlämöön asti tarvitse yrittää marenkia saada.

Jos käytössäsi on lapavatkain, vaihda se koneeseen tässä vaiheessa. Viilenneeseen vaahtoon lisätään paloiteltu huoneenlämpöinen voi pala kerrallaan koko ajan vatkaten suht hiljaisella nopeudella.

Kun massa on valmista, on se sileän pehmeää ja tasaista. Kreemi on heti käyttövalmis. Se säilyy jääkaapissa muutaman päivän, mutta sitä voi myös pakastaa. 

Pursota kreemi pohjiin, tasoita. Anna jähmettyä jääkaapissa ennen kuorruttamista.

Kuorrute

tomusokeria
vettä
elintarvikeväriä
+ nonparelleja

Tomppa kulhoon ja päälle lirauksittain vettä sen verran, että syntyy jähmeä tahna. Lisäksi punaista elintarvikeväriä. Levitä lusikan avulla kuorrutetta tasaisesti leivoksille. Sitten nonparellit päälle ja naamariin!

Kevät toi kevät toi leivoksen

Keväällä (ja aina muulloinkin) himottaa auringon värisiä asioita. Sitruunaa nyt niinkun enimmäkseen, kun sweet mangoa ei enää ole saatavilla (en tiedä, miten ilman sitä voi enää elää...). Koska Lemon curdia oli viime viikonlopudts jäljellä, pääsi uudesta Sweet dreams -lehdestä ensimmäiseksi kokeiluun lemon curd - pannacotta -leivokset. Ensimmäinen ongelma kuitenkin tuli ilmi, kun aloin ainekset ostettuani lukemaan reseptiä läpi. "Käytä 10 x 20 -senttistä leivontareunusta." Niin mitäkä? Minun säädettävä irtopohjavuoka on pienemmillään varmaan 20 x 30. Mikäs siis avuksi? No, tehdään vaikka brownievuokaan, joka on sentään vähän pienempi. Ja sovelletaan vaikka puolitoistakertainen resepti.

Nojoo, sovelluksissa mukaan taisi lipsahtaa vähän liikaa liivatetta, mutta semikumisesta konsistenssista huolimatta maku oli mitä parhain! Pohjaan käytin gluteenitonta jauhoseosta jälleen, jos et ole vehnävammainen niin voit käyttää toki normijauhoja. Suosittelen ehkä kuitenkin jostain hommaamaan semmoisen raamin tai muun sopivankokoisen minivuoan, tai soveltamaan sekaan vähän vähemmän liivatetta.

Lemon curd - pannacotta -leivokset

Huom! Tehdään 10 x 20 -kokoiseen reunukseen.

Marenkiin:

3 valkuaista

150 g sokeria

Pohjaan:

100 g mantelisosetta (täällä saa valmiina purkissa, varmaan Suomessakin luontaistuotekaupoista ehkä?)

1 rkl sokeria

yhden luomusitruunan raastettu kuori

2 munaa

40 g jauhoja (gluteeniton/vehnä)

½ tl leivinjauhetta

40 g sulatettua voita

Täytteisiin:

7 liivatelehteä

150 g lemon curdia

100 g voita

250 g kermaa

60 g sokeria

125 ml buttermilchiä (lähinnä rasvatonta piimää taitaa olla, nimestään huolimatta vähärasvaista tavaraa)

1. Uuni lämpimäksi 80 asteeseen. Vispaa munanvalkuaiset ja sokeri kovaksi (vaan ei liian) vaahdoksi. Pursota leivinpaperoidulle pellille raidoiksi, paista uunissa n. 90 min. Jäähdyttyään pilko palasiksi (tai murenna, musta toimi niin paremmin) ja säilytä ilmatiiviissä rasiassa.

2. Uuni lämpimäks 180 asteeseen. Vatkaa mantelisose sokerin kanssa "kermaiseksi" n. 1 min ajan. Lisää sitruunankuori ja munat, jatka vatkaamista n. 5 min. Sekoita keskenään jauho ja leivinjauhe, lisää taikinaan. Lisää voi. Levitä leivinpaperoidulle pellille asetetun reunuksen sisään, paista 8-10 min. Jäähdytä.

3. Sitruunakreemi: Pehmennä 2 liivatetta kylmässä vedessä.. Lämmitä lemon curd, liouta liivatteet siihen. Sekoita vähitellen palasina voi. Laita pohja takaisin reunukseen (jos sen siitä välillä poistit), valuta pohjalle kolmannes kreemistä. Jäähdytä jääkaapissa kunnes jähmeää (60 min sanoo lehti, mutta ei se niin kauan kyllä kestänyt, joskin muokkaamisten seurauksena tämä kerroskin oli aika ohkainen).

Pannacotta: Pehmennä 5 liivatetta. Lämmitä kerma ja sokeri, liuota liivatteet seokseen. Sekoita mukaan buttermilch/piimä. Kaada jähmettyneen sitruunakreemin päälle. Jäähdytä jääkaapissa kunnes jämäkkää (3 h sanoo lehti mutta jälleenkään tämä ei kestänyt niin kauaa). Lisää päälle loppu sitruunakreemi ja jäähdytä jääkaapissa kunnes jämäkkää (3h taas tai sopiva aika).

4. Koristele marengeilla (ja jos sattuu olemaan edellisestä jälkkäristä yli jäänyttä limenkuori-sokerimurua, sitäkin voi laittaa päälle. Nättiä on.)

Resepti on mun mielestä kyllä vähän outo: Lehden mukaan 2/3 sitruunakreemistä liivatteineen siis saa jämäköityä rauhassa kulhossa 4 tuntia ennen kuin se pitäisi yrittää levittää kakun päälle? What? Itse jätin sitruunakreemin huoneen lämpöön ja sekoittelin sitä napakasti lusikalla ennen sen levittämistä, ettei se olisi ihan jankkia. Toimi ihan hyvin, mutta oudoksutti moinen. Ainakaan jääkaapissa ei kreemiä kannattane säilyttää väliaikaa, ettei se jämähdä kulhoon. En ole tehnyt tieteellisiä testejä, miten hyvin liivatteen hyydytyskyky säilyy, jos seosta vatkaa välillä, mutta ainakin huoneenlämmössä säilytettynä, vatkattuna ja sitten levitettynä sitruunakreemi hyytyi vielä ihan mukavasti.

Mille feiulle

Kattilan työkaverina on eräs ranskalainen, joka oli himoinnut Mille Feuille -leivoksia jo kauan. Sitten pienen painostuksen alaisena kävin tuumasta toimeen. Nyt voi sitten sanoa että osaan tehdä voitaikinaa. Vaikka edelleen olen sitä mieltä että pakastevoitaikina on lähes yhtä hyvää ja huomattavan paljon pienemmän vaivan takana (niin sanoo myös Jamie Oliver!). Mutta tulipahan kokeiltua. Reseptinä noudatin tätä jonka avulla tuli ihan mukava leipomus. Varsinkin vaniljavanukas oli varsin helppo ja sitä tulee varmaan käytettyä kakuissakin joskus. Kaulin kyllä taikinaa varmaan vielä 5 kertaa enemmän kuin mitä videolla neuvottiin, mutta tulipahan lehtevää ;)

Kaksi kappaletta "sormet ristissä" -leipomusta

...eli leipomista Saksanmaalla ilman minkäänlaisia mittoja tai kunnon välineitä. No, synttäriksi piti jotain värkätä ja kun ei kerta kakkuvuokiakaan ole niin peltileivonnaisiin oli tyydyttävä. Valinta osui tällä kertaa Emerald cityn Mascarpone-brownieihin sekä saksalaisesta dr. Oetkerin Kuchen-kirjasta kaiveltuun Omppupiirakkaan.

Molemmat onnistui loppupeleissä ihan kohtalaisesti, joskaan ei (tietenkään) tekijän mielestä läheskään täydellisesti. Voin muuten tässä todeta myös, että munasokerivaahdon vatkaaminen käsin ei ole ollenkaan hauskaa. Eikä myöskään kermavaahdon...Mutta kyllä se urheilusta käy!

Brownieista tuli vähän kuivia kun täällä ei fariinisokeria tunneta enkä oikein keksinyt millä sitä olisi lähtenyt korvaamaan muulla kuin ruokosokerilla, varmaan olisi pitänyt sitten nestettä lisätä vähän muualta taikinaan kun kaikki sokeri oli "kuivaa"... Tai jotain. Tai sitten paistoin pohjaa liian kauan. Lisäksi mascarpone sattui olemaan jotain aika ihmeelistä laatua joka ei kyllä mascarponelta maistunut juuri laisinkaan ja taisin laittaa sitä muutenkin vähän, eikä sitä juuri suklaan maulta sieltä huomannut, mutta ehkä se kuitenkin toi vähän jotain "pirteyttä" muuten aika rikkaan makuiseen piirakkaan. Suklaaganachekaan ei oikein ottanut onnistuakseen, taisin vähän polttaa suklaita niitä sulatellessani eikä suklaakaan ollut mitään oikeaa leivontasuklaata vaan tavallista tummaa, täällä kyllä myydään kunnon blokkeja "kuorrutesuklaata" mutta ei tietenkään juuri siinä kaupassa missä nyt kävin... No, aina ei voi voittaa. Kuitenkin ihan maistuvia pikku leivonnaisia näistä sai aikaan.


Mascarpone-browniet

150 g voita
150 g tummaa suklaata
3 munaa
1¾ dl (120 g) fariinisokeria (ruokosokeria fariinin puutteessa)
1¾ dl (160 g)sokeria
2 dl (130 g) vehnäjauhoja
(½-1 dl manteli/pähkinärouhetta)

Laita leivinpaperi uunipannun pohjalle (n.20x30, ei siis pellin kokoinen) ja voitele pannu. Sulata voi ja suklaa kattilassa miedolla lämmöllä. Sekoita sokerit keskenään.Vaahdota munat ja kolmas osa sokereista vaahdoksi, lisää sokeria vähitellen munavaahtoon koko ajan vatkaten, kunnes kaikki sokeri on lisätty. Vatkaa joukkoon suklaa-voiseos. Kääntele joukkoon lopuksi vehnäjauhot ja mantelirouhe. Kaada seos uunipannuun ja paista 180 asteessa noin 20 minuuttia. Kakku saa jäädä keskeltä kosteaksi. Anna jäähtyä ja kumoa.

Mascarponekerros:

250 g mascarponejuustoa
½ dl tomusokeria

Sekoita mascarpone ja sokeri keskenään. Levitä tasaisesti browniepohjan päälle. Laita jääkaappiin odottamaan kuorrutuksen valmistusta.

Suklaaganache:

¾ dl kermaa
75 g tummaa suklaata

Laita ainekset kattilaan ja kuumenna miedolla lämmöllä. Älä polta! Kun suklaa on sulanut, niin anna seoksen jäähtyä huoneen lämmössä. Kaada kuorrute mascarponekerroksen päälle ja tasoita veitsellä pinta.

-------------------

Omenakakku oli ensimmäinen Saksalaisen reseptin testaus ja vähän kyllä jännitti. Loppupeleissä "schnitteistä" eli leivonnaisista tuli aika hyviä kuitenkin, ja paranivat koko ajan mitä enemmän olivat jääkaapissa. Päälliseksi tuli kermavaahtoa ja jotain kummallista ainetta nimeltään "Sahnesteif" joka sekoitetaan siis kermaan ja pitkittää kerman "kovanapysymisaikaa"... ei se mitenkään makuun kyllä vaikuttanut. Seuraavalla kerralla näihin voisi tehtailla kyllä jonkun toisenlaisen kuorrutteen, kermaa ei ole kovin kiva leikellä palasiksi kun se ei niin kovetu, tulee suttuisen näköistä jälkeä. Mutta ihan hyvää siis kaikesta huolimatta. Päälle olisi pitänyt tulla koristeeksi karamellisoidussa sokerissa paistettu omenaviipale mutta supersurkean paistinpannun (ja omien ehkä aika olemattomien sokerinsulatusskillsien) avulla siitäkään ei tullut ihan yhtään mitään, joten päädyin sitten vaan pähkinärouheeseen...


Apfelschnitten

Murupohja:
150g Zwiebackia eli korppuja
100g kookosraastetta (eli niitä tavishiutaleita)
30g sokeria
150g voita

Murskaa korput, sekoita aineet keskenään muruseokseksi. Painele leivinpaperoidulle pellille.

Pohjataikina:
4 munaa
3 rl kuumaa vettä
120g sokeria
1 pakkaus vaniljasokeria (jep, nämäkin myydään erillispakkauksina. Varmaan n. 1 tl)
150g vehnäjauhoo
2 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja kuuma vesi vaahdoksi. Sekota sokerit, vatkaa muna-vesivaahtoon. Vaahdota. Sekota jauho ja leivinjauhe, nostele munavaahdon joukkoon, sekoita. Levitä taikina murupohjan päälle pellille tasaiseksi. Paista n. 200 asteessa n. 20 min. Töki paistamisen jälkeen heti pohja hammastikulla kauttaaltaan rei'ille (miksi? en tiedä).

Täytekerros:
3 purkkia (jokainen 370g) omenasosetta, palasilla tai ilman

Levitä omenasose kuuman pohjan päälle, levitä tasaiseksi.. Jäähdytä.

Kuorrute:

400g Schlagsahnea eli vispi/kuohukermaa
2 rl tomusokeria
1 pakkaus Sahnesteiffia (varmaan passais vaniljakreemijauhe kans kivasti...)
+ itse laitoin vielä sulaa valkosuklaata vajaan pikkulevyllisen makua antamaan

Vatkaa kerma tomusokerin ja sahnesteiffin kanssa kovaksi. Levitä omenasosekerroksen päälle, levitä tasaiseksi. Koristele halutuilla koristeilla.