Eka hääkakku

Pääsin sitten minäkin ensimmäistä kertaa hääkakkupuuhiin. Ihan tavallisesta kakusta ei ollutkaan kyse, vaan parilla oli selvät sävelet mielessä: biitsi/meriteemainen kahdesta sydämestä koostuva kakku, jossa biitsin pitäisi olla niin korkea että hääpari voisi istua siinä kastelematta jalkojaan meressä. Biitsikakun mauisi valikoitiin vaalea kakkupohja mansikka- ja suklaamousella ja merikakuksi mehevä suklaakakkupohja valkosuklaamoussella (ja laitoin vielä lemon curdia sipaukset).

Näillä spekseillä siis mentiin, ja tekemistä riitti. Ihmishahmojakaan en ole ennen värkännyt, joten morsiuspariin meni jo yksinään melkoisen kauan (morsian meni uusiksi kahdesti), mutta lopputulokseen olin ihan tyytyväinen. Palmut aiheutti myös päänvaivaa, ja ensi kerralla otan oppia ja teen lehdet suosiolla yhdestä osasta, nyt niitä tippuili puolin ja toisin ja niitä sai olla liimailemassa vielä viime hetkellä uudestaan kiinni. Lisäksi en voi sanoin kuvata sitä jännityksen määrää mikä oli 6-kerroksista lähes 20-senttistä biitsikakkua irrottaessa hyydytysrenkaasta. En ole koskaan ikinä noin korkeaa kakkua tehnyt, mutta niin vaan onnistui sekin :D

Muut koristeet, eli meren kalat, merihevoset ja meritähdet, ja biitsin simpukat, tuli silikonimuoteilla näppärästi. Vaikka menihän niidenkin tekoon toki aikaa massan värjäilyineen ja värisommitteluineen.

Ensimmäiseksi hääkakuksi tietenkin stressi oli järkyttävän suuri, ja asiaa ei yhtään auttanut se, että en päässyt itse laittamaan kakkuja esille, vaan kaveripariskunta, joka oli häävieraina, laittoi sitten sydämenpuolikkaat yhteen, kivet biitsikakun rannalle ja palmut valmiisiin reikiin. Hyvältä näyttivät kuvien perusteella, että suuren suuret kiitokset heille :) Oli maistunut hääparille ja vieraille, ja sain vielä kiitosviestiä jälkikäteen, että loppu hyvin kaikki hyvin :)

Kuvista kiitokset kaveripariskunnalle. Olin jotenkin niin lukossa ja jännityksessä koko projektin ajan että en tajunnut edes hahmoista kuvaa napata vaikka se oli valmis jo viikon ennen itse juhlaa :D

Ensimmäinen Hello Kitty

Kaveri on suuri Hello Kitty -fani joten tupariviemisiksi päätin testata Hello Kitty -kakkua kun niitä on lähes joka blogissa jo tehty. Onnistui omasta mielestä ihan mukavasti, tällä kertaa tuli kostutustakin sen verran järkevästi ettei kakku alkanut vuotaa. Ainoan ongelman meinasi aiheuttaa massapannahinen, joka vielä marsipaanin lisäämisen jälkeenkin oli tooodella murenevaa ja haurasta. Muutamat kiroilut sai sitä n:nteen kertaan kaulitessa kyllä päästää ja lopputulokseenkin tuli muutamia halkeamia, mutta pienellä paikkailulla ja luovalla koristelulla niistäkin selvittiin.

Kakun rakensin kolmesta tummasta kääretorttulevystä, väleihin tuli valkosuklaa- ja vadelmamousse. Kostutus soijakaakaolla, kreemi suklaakreemiä. Oli omaan makuun vähän liian makeaa mutta juhlaväki tykkäsi :)

Arcade-pelien kingi: Space Invaders

Space Invadersia on varmaan ehkä kaikki joskus pelihallissa eli arcadessa käyneet päässeet testaamaan. Tässä oma versioni siitä Neemen 30-vuotissynttäreitä juhlistamaan.

Kakku oli ensimmäinen näin iso jota olen yrittänyt tehdä, ja menihän siinä taas muutama tunti tuhratessa ja ihmetellessä että mitä ihmettä tämän kanssa oikeen tekee ;). Lopputulos ei taaskaan omaa silmää täysin miellyttänyt, kostuketta tuli TAAS liikaa (miten voi olla mahdollista?? Ensi kerralla en kostuta alakerrosta YHTÄÄN!), massaa oli melko homma värjätä ja se käyttäytyi muutenkin varsin ikävästi (tosi haurasta ja kuivaa), enkä saanut kaulittua ehjänä yhtä suurta levyä koko kakun päälle -> siitä syystä hopeareunukset.

Myös uusi supernopea ja herkullinen kaakaovoikreemi oli rakenteeltaan ilmeisen erilaista kuin muut kreemit (kovempaa? hauraampaa?), ja halkeili kakun päällä hieman. Eipä tämä suuremmin kuitenkaan haitannut.

Lisäksi en saanut kakkua tällä kertaa laatikkoon leikkuulaudalta millään ilman että se olisi levinnyt tuhannen palasiksi. Tämäkin johtunee liiasta kostutuksesta. Vaan oppia ikä kaikki, hyvä kokemus oli, ja ensi kerralla sitten taas paremmin :)

Ainiin, tumma sokerikakkupohja ja välissä mansikkamousse. Maistui ihan namilta.

Salama McQueen

Olin jo pitkään miettinyt ja pelännyt että milloinkahan ensimmäinen asiakas päättää haluta Salama McQueen -kakun, niin suosittuja näkyvät olleen muissa blogeissa. Ja nythän se sitten pärähti. 12 tuntia myöhemmin lopputulos on... no, aika hyvä. Näin ensimmäiseksi auton muotoiseksi kakuksi (eikä mitään autovuokaakaan ole). Vinkkejä katsoin netistä ja Unelmaullan Unelmakakut-kirjasta. Ei mikään ihan pieni homma, 12 tuntia siihen venähti, ja 2 tuntia jo tuon Rust-eze logon väkertämiseen :D. Oppia ikä kaikki, ja hieno projekti.

Pohjana 24 cm vuokaan tehty tumma sokerikakkupohja. Välissä lapsille sopivasti mansikkahilloa ja kermavaahto/tuorejuustosekoitusta. Kostutusta vadelmasiirapilla. Kreemitys sveitsiläisellä marenkivoikreemillä, jonka teko oli taas homma sinänsä uudella ihanalla yleiskoneella, joka toki lämpenee sen verran pitkään surruuttaessa että marengin jäähdyttely oli melkoinen operaatio. No, ensi kerralle pitää kehittää jotain kikka kolmosia. Ja nyt tiedän ainakin, että 26-asteiseenkin marenkiin voi voin sotkea ilman että juoksettuu. Ei siis ihan "huoneenlämpöistä" tartte olla (ennen oon jäähdytelly 23:een).

Vinkkejä muistiin seuraavalle kertaa: Älä kostuta sitä hiton alapohjaa niin paljoa, varsinkaan jos kakku joutuu odottelemaan kaks päivää jääkaapissa noutajaa! Ja opetellaan kreemittämään se alalaitakin ettei tule vuotoja...

Red pill ja Blue pill

Kuka Matrix-leffaa tuntee, tietää myöskin kysymyksen: "Which one do you choose - the red pill or the blue pill?". Kattilan työkaverin synttäreille matkasivat nämä pillerinmuotoiset kakut joiden luomiseen kyllä kului niitä kuuluisia verta, hikeä ja kyyneleitä. Pohjamateriaalia oli lopulta liian vähän, hillo ja kermavaahto loppui kesken (onneksi alakerran pikkukauppa pelasti!), ja muutenkin kokoaminen oli vähän tuskaista. Ihan hienon näköisiä näistä lopulta kuitenkin tuli, ja makukin oli kuulemma mieleinen.

Pohjatestissä oli asiakkaan toiveesta Genoise-suklaapohja, eli käytännössä normaali sokerikakkupohja, paitsi että munia ja sokeria vatkattiin ensin vesihauteessa kunnes seos oli haaleaa, ja lopuksi vatkailujen ja jauhojen sekoituksen jälkeen sekaan lisättiin vielä rasvaa. Oli ihan jees kokeilu, mutta tykkään silti enemmän tavallisesta sokerikakkupohjasta.

Sveitsiläinen marenkivoikreemikin loppui kesken, mutta onneksi sitä oli pakkasessa lisää (huh!). Tykkään kyllän tuon kreemin mausta paljon enemmän kuin tavallisesta voikreemistä. Kreemin tasaista levittämistä kyllä pitää vielä harjoitella, ja jälleen ajan puutteesta ei kreemi ehtinyt kovettua mikä tietenkin olisi suotavaa ennen päällisen laittoa... Mutta pienistä kuhmuroista huolimatta ihan ok ulkomuoto, eivätkä edes "laskeneet alleen" yön jääkaapissa olon jälkeen, mikä aina vähän kammoksuttaa.

Kakkujen välissä siis kermavaahtoa vaniljakreemijauheella (miksi se tekee kermasta kokkareista?? Maku kuitenkin ok) ja toisessa kakussa appelsiini- ja ananashilloa, kostutus appelsiinimehulla, toisessa vadelmahilloa, kostutus vadelmajuomasiirapilla (tosi hyvää kostutustavaraa vähän vedellä ohennettuna!)

You like the Mario brothers?

Viime viikonloppuna juhlittiin kaverin synttäreitä, joka on pelifirmassa töissä, niin ajattelin että varmaan Super Mario -aiheinen kakku kelpaa. Olin myös jo aiemmin luvannut että jotain Pez-aiheista kakkuun tulee, niin siitä sitten tuo pezin varsi. On muuten oikeesti olemassa just ton Toad-hahmon näkönen pezi mistä ajatuksen sain.


Tässä sitten lukee Flo, ei PLO ;)


Kakku rakenneltiin kahdesta erikokoisesta kulhoon hyydytetyn kakun puolikkaasta. Tavallisella sokerikakkupohjalla, josta opin jälleen että MITTAA SE MUNIEN PAINO HYVÄ IHMINEN, tuli meinaan sen verran höttötaikina että vähän arvelen munia olleen aika reippahasti verrattuna muihin aineksiin. No, ihan ok kakkupohjat tuli kuitenkin. Väleissä suklaamousse (reilu 100 g suklaasulaa, 2 dl kermaa, mascarpone-juustoa + sokeria) ja vadelmamousse (pakastevadelmia sulatettuna, 2 dl kermaa, mascarponea, 4 liivatetta).

Kostutin sokeroidulla vadelmamehulla, päällä sekalaisesti marsipaanin ja sokerimassan sekotusta ja MMF:ää.

Ja opetus nro 2: voikreemiä ei voi sitten olla kakun alalaidassa liikaa! Tästä sain tehtyä ensimmäisen "alleen laskevan" kakun, koko ajan sai olla pyyhkimässä vadelman väristä nestettä... Oli jotenkin hankalasti käyttäytyvää kreemiä tällä kertaa joka meinasi murentaa höttöisen kakkupohjan niin en vissiin sitten tarpeeksi tarkkaan sitä laittanut. No, live and learn, onneksi tarjoilupaikassa oli aika pimeää ;)

Ihkaensimmäinen fantasiakakku

Tadaa, tässä se nyt on, Sponge Bob! Tuntipalkoille ei kyllä näillä väkerryksillä päästä, kakun tekoon meni kaikkiaan varmaan likemmäs 10 tuntia, mutta opettavainen kokemus tämä kyllä oli, ja tosi mukavaa värkätä :)

MMF:n tein tällä kertaa vain 200g:sta vaahtiksia kun edellisestä koesatsista jäi lähes puolet yli. Tompan määrä oli jälleen järjetön, mutta massasta tuli lopulta kuitenkin paljon kaulittavampaa kuin edellisestä, johtuikohan siitä että lätkäisin sen kelmuun paljon pehmeämpänä, ja lisäilin sokeria sitten vasta ennen-kaulintaa-vaiheessa (meinasi kyllä mennä hermot kun vaan ei millään meinannut muotoutua niin jämäkäksi ettei ois tarttunut alustaan).

Koristeet marsipaania/sokerimassaa.

Täytteet oli samat kuin koekakussa, paitsi nutellavaahto tehtiin tällä kertaa tavissuklaasulan kanssa valkoisen suklaan sijaan. Ja kermavaahdoissa oli sahnesteiffia eli kerman jäykistämisainetta mukana. Silti jotenkin oli vähän valuvampia nämä moussset, ehkäpä tuli tuorejuustoa liian vähän tai jotain. Pysyi ne kakun sisällä kuitenkin.

Pohjana oli suklainen kääretorttupohja Ulla Svenskin Unelmakakut-kirjasta leikattuna kahteen pohjaan, kolmas välipohja koottiin levyn rippeistä plus pakkasessa olleista koekakun pohjan palasista.

MMF:n alla voikreemi (ei, 100g:n kreemi ei riitä tällaiseen kakkuun... tein siis kahdesti saman, 100g voita, 50g sokeria, 25g vettä, sokeri ja vesi siirapiksi kiehautetaan, jäähdytetään, huoneenlämp. voi vatkataan vaahdoks, sitten nauhana siirappi vatkataan mukaan). Pitäs varmaan kokeilla taas joskus sitä saakelin marenkivoikreemiä joka jäi kaivelemaan silloin viimeksi tuplaepäonnistumisellaan...

Omasta mielestäni tästä tuli ainakin aika hieno :) Noin niinkun ensimmäiseksi tällaiseksi kaakuksi...tä