Browniekeksit ja paluu arkeen

Hei! Me ollaan takas! Aloittelen tässä taas blogin henkiinherättelyä siis. Nimi pitäisi vaihtaa ja ulkoasua miettiä ja kaikenlaista, mutta otetaas ensin reseptiä.

Ensimmäiseksi leivonnaiseksi reissun jälkeen sai kunniaksi päätyä Lunnin ihanat browniekeksit. Koskapa mahani ei ilmeisesti vehnästä nykyisellään kauhesti tykkää (tutkimukset menossa...), niin olen alkanut vähän gluteenittomuutta esitellä meidän keittiöön. Nämä keksit tuunattiin siis vaihtamalla vehnäkset gluteenittomaan jauhoseokseen. Ja voi sitä onnen iloa kun kekseistä tulikin oikeen hyviä! Ajatelin jo, että alan itkemään jos nämä leviää pellin kokoiseksi lätyksi niinkuin koeleivonnaiset Thaimassa, joita testailin riisi- ja maissijauhoilla. Mutta näihinpä onkin lisätty viekkaasti jotain sitovaa ainesosaa (en nyt enää muista mitä, kun pussi on jo tyhjennetty säilytyspurkkiin), niin että sitkoa löytyy. Jippijee! Vähän näistä tuli huokoisia kun vatkasin taikinaa kuuden kuukauden leivontatauon innolla sähkövatkaimella, vaikka eihän sitä brownietaikinaa sais. Kostona siis pinnassa on ilmakuplia. Mutta hyviä oli! Vielä parempia kun malttoi ottaa uunista tarpeeksi aikaisin. Ja hyviä ovat vielä viikonkin päästä (vaikka ovatkin vähän kuivahtaneet).

Browniekeksit (n. 20 kpl)

260 g tummaa suklaata (kaakaopitoisuus oman maun mukaan n. 40%-70%)
25 g voita
2 munaa
1 1/2 dl sokeria
2 rkl espressoa
1 1/2 dl vehnäjauhoja / gluteenitonta jauhoseosta
1/4 tl leivinjauhetta

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.
Pilko suklaasta 200 grammaa metallikulhoon, lisää voi. Sulata vesihauteessa ja laita sivuun jäähtymään.
Sekoita keskenään yhdessä kulhossa munat, sokeri ja jäähtynyt espresso, toisessa kulhossa vehnäjauhot ja leivinjauhe. Malta olla käyttämättä sähkövatkainta ainakaan liiaksi, ettei rakenteesta tule huokoinen niinkuin tässä versiossa.
Lisää suklaaseos munien joukkoon, vatkaa tasaiseksi seokseksi. Rouhi jäljelle jääneet suklaat ja lisää jauhojen kanssa taikinaan.
Ota taikinasta noin ruokalusikallisia ja tiputtele leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille, jätä reilusti leviämisvaraa.
Paista 8-10 minuuttia, anna jäähtyä ritilällä ennen kuin irrotat leivinpaperista.

Vinkkejä:
- Taikina kannattaa laittaa hetkeksi jääkaappiin, niin siitä on helpompi annostella köntsiä leivinpaperille.
- Jos haluat tahmeamman sisuksen, ota keksit ulos uunista jo vähän ennen kuin ovat tikkutestin perusteella kypsiä.

Ammoinen haaste ja blogin uudistusaikeita

Tässä blogin henkiinherättämisyrityksen osana selailin tähän blogiin linkittäneitä tahoja ja huomasin, että joskus miljoona vuotta sitten olen jättänyt täysin huomioimatta Suolaa ja pippuria -blogin heittämän haasteen kirjoittaa seitsemän keittiötunnustusta. Suola ja pippurikin näyttää jo vähän hommansa lopettaneelta, joten tässäpä siis yhdeltä dinosaurukselta toiselle, voila:

1. En omista ihan hirveästi keittiöhärpäkkeitä. Meillä ei siis ole munankeltuaisen erotinta, melonipallontekohilavitkutinta eikä omenanankaranpoistajaa.

2. Härpäkkeitä löytyy sitten sitäkin enemmän leipomisosastolta. Pitäisikin tehdä blogiin osio, jossa pakottaisi itsensä käyttämään joka kuukausi jotain eri työkalua tai alelaarista ostettua muottia. Joo, ehkä sitten huhtikuussa kun palaamme takaisin Berliiniin!

3. En tykkää pippurista. Tämä on tietenkin kauhea moka, mutta en vaan ymmärrä, miten joku voi nauttia pippurin mausta. Mulle pippurin pitää olla jauhettu niin pieneksi, että se maustaa ruoan joo mutta ei itse sieltä kokkareina maistu. Sama juttu rosépippurin kanssa. Yäk.

4. Himoitsen salaa jäätelokonetta, vaikka puoliso on laktoosi-intolerantikko.

5. Himoitsen salaa myös vohvelirautaa, vaikka vehnä ei sovi vatsalleni ollenkaan. Gluteenittomia vohveleita?

6. Ruoka-aineinhokkini ovat selleri ja kaikki etikassa lilluneet eväkset kuten hillosipulit, etikkakurkut, etikkapunajuuret. Lisäksi inhoan joko Brie- tai Camembert-juustoa, mutta en koskaan muista kumpaa, niinpä en osta kumpaakaan.

7. En ole oikeasti kovin hyvä laittamaan ruokaa. Resepteistä toki onnistuu, mutta olen aivan onneton maustaja, jos mausteita pitää alkaa muuttelemaan. Mies hoitaa onneksi sen puolen. Mutta sitten se rouhii aina mukaan pippuria ja laittaa selleriä. Ääh...

Tässäpä nämä. Aikomus tosiaan oli siirtää kaikki toiminta uuteen Wonky but with love -blogiini, mutta sitten mies sai minuun puhuttua järkeä, että Padalla ja kattilalla on kuitenkin ollut aika paljon lukijoita suhteessa siihen, miten laiskasti sinne on kirjoiteltu. Näinpä siis aion puhaltaa vanhaan luuskaan eloa viimeistään maalis/huhtikuussa, kun palaamme takaisin oman keittiön ääreen. Nimi ainakin tulee vaihtumaan, joskaan ei luultavasti osoitteessa, ettei kaikki linkitykset mene mehtään. Mutta lisää uudistuksista jutellaan sitten jahka aika on kypsä. Siihen saakka: kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet meitä seurailla vaikka mitään ei ole pitkään aikaan postattukaan. Patavahti kumartaa!

Epävakaita aikoja

Kuten varmaan olette huomannut, ei Pata & Kattilaan ole juuri päivityksiä sadellut. Into on ollut hukassa, ja Thaimaahan muuton myötä ei kokkailujakaan ole tullut juuri harrastettua. Olen myös aloittanut uuden blogi, Wonky but with love, johon aioin siirtää kaikki tämänkin blogin kokkailujutut, mutta aikani asiaa mietittyäni tuntuisi hölmöltä heittää hukkaan kaikkia tämän blogin juttuja. Ehkä siis Pataa ja kattilaa uudistetaan tässä lähiaikoina (ainakin uudella nimellä!), joten stay tuned? Kiitos kaikille lukijoille, ehkä tästä vielä jotain tulee!

-Lilje

Violetin kakun paluu

Kaverini ihastui ensimmäiseen violettiin pitsikakkuun ja halusi ystävälleen synttärilahjaksi "jotain vastaavaa". Tällainen tuli, ja olen kyllä lopputulokseen tyytyväinen. Kerrankin koristelut miellyttävät myös omaa silmää. Toivottavasti myös maku oli herkullinen! Pohjana jo edellisessä postissa ylistetty suklaakakku, sisällä mansikkamousse. Päällinen marsia/sokerimassaa, koristeet massaa/pikeeriä.

Violetti pitsikakku

Tämän kakun tein tilauksesta erään tyttöystävän yllätykseksi. Sisus oli rikas suklaakakku, tosi hyvä resepti Pionilaaksosta. Ei ihan niin murenevainen kuin Kinuskikissan vastaava ja makukin mielestäni parempi. Sisällä vadelmamousse rahkalla tuorejuuston sijaan. Päällys jälleen parasta FunCaken sokerimassaa, nam. Pursotukset pikeeriä, pakko kyllä sanoa että vaikka kakku ihan hieno onkin niin kyllä meni pursotukset harjottelukappaleeseen verrattuna melko persiilleen ;) Painoin ensin tikulla paperin läpi kuvion ääriviivat kakkuun ja sitten yritin niitä seurata, vaan paperi oli sen verta paksu että ääriviivoja ei joka paikkaan jäänyt. Sitten vähän varioin ja sovelsin... Mutta lopputulos miellytti asiakasta, niin sehän on pääasia, eiks je?

Eka hääkakku

Pääsin sitten minäkin ensimmäistä kertaa hääkakkupuuhiin. Ihan tavallisesta kakusta ei ollutkaan kyse, vaan parilla oli selvät sävelet mielessä: biitsi/meriteemainen kahdesta sydämestä koostuva kakku, jossa biitsin pitäisi olla niin korkea että hääpari voisi istua siinä kastelematta jalkojaan meressä. Biitsikakun mauisi valikoitiin vaalea kakkupohja mansikka- ja suklaamousella ja merikakuksi mehevä suklaakakkupohja valkosuklaamoussella (ja laitoin vielä lemon curdia sipaukset).

Näillä spekseillä siis mentiin, ja tekemistä riitti. Ihmishahmojakaan en ole ennen värkännyt, joten morsiuspariin meni jo yksinään melkoisen kauan (morsian meni uusiksi kahdesti), mutta lopputulokseen olin ihan tyytyväinen. Palmut aiheutti myös päänvaivaa, ja ensi kerralla otan oppia ja teen lehdet suosiolla yhdestä osasta, nyt niitä tippuili puolin ja toisin ja niitä sai olla liimailemassa vielä viime hetkellä uudestaan kiinni. Lisäksi en voi sanoin kuvata sitä jännityksen määrää mikä oli 6-kerroksista lähes 20-senttistä biitsikakkua irrottaessa hyydytysrenkaasta. En ole koskaan ikinä noin korkeaa kakkua tehnyt, mutta niin vaan onnistui sekin :D

Muut koristeet, eli meren kalat, merihevoset ja meritähdet, ja biitsin simpukat, tuli silikonimuoteilla näppärästi. Vaikka menihän niidenkin tekoon toki aikaa massan värjäilyineen ja värisommitteluineen.

Ensimmäiseksi hääkakuksi tietenkin stressi oli järkyttävän suuri, ja asiaa ei yhtään auttanut se, että en päässyt itse laittamaan kakkuja esille, vaan kaveripariskunta, joka oli häävieraina, laittoi sitten sydämenpuolikkaat yhteen, kivet biitsikakun rannalle ja palmut valmiisiin reikiin. Hyvältä näyttivät kuvien perusteella, että suuren suuret kiitokset heille :) Oli maistunut hääparille ja vieraille, ja sain vielä kiitosviestiä jälkikäteen, että loppu hyvin kaikki hyvin :)

Kuvista kiitokset kaveripariskunnalle. Olin jotenkin niin lukossa ja jännityksessä koko projektin ajan että en tajunnut edes hahmoista kuvaa napata vaikka se oli valmis jo viikon ennen itse juhlaa :D

Sammakkokakku hääjuhliin

Sain tehtäväksi tehdä kakun häiden epävirallisiin jälkijuhliin. Teemana oli sammakot, ja kakun päällä olevat hahmot on tehty mallikuvan mukaan. Hieman tuotti ongelmaa saada naiskonnasta naisen näköinen, edelleen olen sitä mieltä että huulet ja ripset näyttää vähän hassuilta, mutta en nyt kiireessä muutakaan keksinyt, jos ei jotain lisäkamaa kuten helminauhoja ja muuta olisi alkanut lisäillä. Ihan hauska tästä kakusta tuli, tällainen kukkaketo jonka keskellä sampit istuskelee :)

Sisällä vaalea kakkupohja ja suklaamousse. Eristys suklaavoikreemillä, päällä FunCakesin vaahtokarkin makuista massaa, joka nyt mullakin monen muun bloggaajan tavoin päätti inhottavasti vähän halkeilla reunasta. No, onneksi kukilla sai pahimpia kohtia peiteltyä :)