Raparperimehu ja -hillo

Lisää ihanuuksia raparperista: What can me have -blogin raparperimehusta tuli juuri niin ihanaa kuin nimi antaa ymmärtää. "Sivutuotteena" valmistuva hillo meni suoraan pakkaseen odottelemaan tulevia pannari- tai lettukestejä. Kuvaakaan ei ole kummastakaan, mutta resepti piti tallentaa tietenkin :)

Rhubarb juice


1.5 litre chopped rhubarb, the reddest ones you find (roughly 10 skinnier stalks of rhubarb)
1.5 litre water
½ lemon
about 150 ml Fairtrade raw cane sugar

Rinse the rhubarb stalks well. Don’t peel them, just chop to small pieces. Measure the water into a pot, bring to a boil, then toss in the rhubarb and let simmer for 30 minutes. Sieve the juice and pour it back in the pot. (Spoon the soft, sieved rhubarbs into a bowl, purée them if you want, and add sugar to taste – voilá; home made rhubarb sauce!) Pour the sugar into the pot and let it dissolve before you lift the pot to the side, stir in the lemon juice and let the concoction cool. I added a bit of water to the juice later, as it can be quite strong. Chill and serve!

Paras raparperipiirakka EVER

Raparperikausi on täällä Berliinissä kukkeimmillaan, ja sen kunniaksi piti alkaa leipomaan raparperipiirakkaa. Tätä Pastanjauhajilta löydettyä reseptiä on kokeiltu jo kerran, mutta silloin pinnalle tuleva toska ei onnistunut kyllä ollenkaan näin hyvin. Tälläkin kertaa ensimmäinen versio teki "fudget" eli sokeri uudelleenkristallisoitui ja rasva erottui niin että roskiinhan se meni (kattila oli liian kuuma...) Toista versiota lämmittelin hiljalleen ja siitä tulikin älyttömän hyvä ja rapea ja nami.

Tämä piirakka on ehdottomasti suosikkini raparperipiirakoista, varsinkin vaniljakastikkeen (tai mikä ettei vaniljajäätelön) kanssa. Pakastaakin tätä voi, mutta toskan rapeus siinä menee kyllä hukkaan. Mehän syötiin puolet piirakasta yhden illan aikana ja sitten oli pakko pakastaa loput ettei ihan piirakkaähkyyn kuole ;)


Rappiotädin raparperipiirakka

4 munaa
2 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl sulatettua margariinia
1 dl maitoa

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, hieman jäähtynyt rasva ja maito vuorotellen taikinaan. Levitä taikina paperoidulle pellille ja ripottele päälle pienehköjä raparperinpaloja niin paljon, että taikina peittyy (n. 5-7 vartta). Paista piirakkaa 225 asteessa 10 minuuttia.

Tee paiston aikana toskakuorrutus:

100 g margariinia
1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl sokeria
1/2 dl maitoa

100 g mantelilastuja

Anna ainesten kiehahtaa, sekoita koko ajan. Lisää lopuksi mantelilastut. Levitä toska piirakan päälle ja paista vielä 10-12 minuuttia.

Synttärikaakkuja

Kaveri ja hänen pari muuta kaveriaan juhlistivat yhteisiä 30-vuotisiaan, ja sain tehtäväksi leipaista juhlallisuuksiin pari kakkua. Väritoiveina oli pinkkiä ja ruskeaa, ja mauiksi valikoitiin suklainen pohja, toiseen kakkuun valkosuklaamousse ja toiseen vadelma. Lisäksi toivottiin yksinkertaisia onnitteluja suklaaspritsauksina.

Resepti pohjaan jälleen Kinuskikissalta, ja onnistui paremmin kuin viimeksi sitä tehdessäni, maku oli tosi hyvä eikä koostumuskaan ihan niin murenevainen kuin ohjeessa varoitetaan, mutta kyllähän se huonommin koossa pysyy kuin tavallinen sokerikakkupohja. Tullaan käyttämään jatkossakin varmasti!

Tein itse kakut 26 cm vuokaan kun niistä piti riittää 40 hengelle (no, olihan sitä kakkua taas liikaa mutta parempi liikaa kuin liian vähän! Tässä vielä alkuperäinen resepti 24 cm vuokaan sopivana, itse tein siis puolitoistakertaisena tämän. Paistoaika oli tällöin vähän pidempi, n. tunnin, 70 minuuttia. Kokeilin toiseen pohjaan laittaa 4 munaa ja toiseen 5, molemmat onnistuivat hyvin eikä eroa juuri huomannut.

Taikina:
2 dl vehnäjauhoja
1 ½ dl perunajauhoja
3 tl leivinjauhetta
¾ tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
1 ½ dl tummaa kaakaojauhetta
150 g voita tai margariinia
3 ½ dl sokeria
3 munaa
3 dl kädenlämpöistä maitoa

Paistolämpötila ja -aika:
175 astetta, keskitasolla 50-60 minuuttia

Sekoita kuivat aineet keskenään.
Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen. Sekoita hitaalla teholla vatkaten joukkoon ensin reilusti jauhoja ja tämän jälkeen vuorotellen pienissä erissä loput kuivat aineet ja kädenlämpöinen maito. Kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteessa uunin keskitasolla 50-60 minuuttia.

Mousset meni taas omien reseptien mukaan ja valkosuklaa teki tällä kertaa tepposet kieltäytymällä hyytymästä vaikka liivatteita taisi olla 5 (plus suklaan oman hyydytyskyky tietenkin). No, kyllä se täyte kakun sisällä pysyi, mutta melkoinen "blob" tuli muodosta. Voit arvata kuvista, kumman kakun sisällä oli hyytynyt täyte ja kumman ei ;). Myös spritsauksia pitäisi treenata, aina jää vähän jälki harmittamaan vaikka ei näistä nyt ihan susia tullut.




Tällä kertaa päätin tilata ja kokeilla muissakin blogeissa ylistettyä FunCakesin vaahtokarkin makuista sokerimassaa. Ja voi pojat, millaista massaa tämä oli! En ole ikinä yhtä hyvin työstettävää massaa käsitellyt, ja makukin oli aivan taivaallinen (sellainen laivalta ostettujen pinkkien tuubipurkka/kiekkopurkka/pallopurkka-settien makuinen!). Tätä lisää! Meinasi jo täysin mennä hermo täältä ostamaani sokerimassaan joka vain halkeili ja halkeili vaikka mitä sille teki. Nyt ei kyllä käytetä mitään muuta kuin tuota FunCakesin massaa, pitääkin tilata sitä heti kunnon varastollinen. Yksi suklaanmakuinen massa samasta paikasta on vielä paketissaan, milloinkahan sitä pääsisi kokeilemaan :)

Ensimmäinen Hello Kitty

Kaveri on suuri Hello Kitty -fani joten tupariviemisiksi päätin testata Hello Kitty -kakkua kun niitä on lähes joka blogissa jo tehty. Onnistui omasta mielestä ihan mukavasti, tällä kertaa tuli kostutustakin sen verran järkevästi ettei kakku alkanut vuotaa. Ainoan ongelman meinasi aiheuttaa massapannahinen, joka vielä marsipaanin lisäämisen jälkeenkin oli tooodella murenevaa ja haurasta. Muutamat kiroilut sai sitä n:nteen kertaan kaulitessa kyllä päästää ja lopputulokseenkin tuli muutamia halkeamia, mutta pienellä paikkailulla ja luovalla koristelulla niistäkin selvittiin.

Kakun rakensin kolmesta tummasta kääretorttulevystä, väleihin tuli valkosuklaa- ja vadelmamousse. Kostutus soijakaakaolla, kreemi suklaakreemiä. Oli omaan makuun vähän liian makeaa mutta juhlaväki tykkäsi :)

Arcade-pelien kingi: Space Invaders

Space Invadersia on varmaan ehkä kaikki joskus pelihallissa eli arcadessa käyneet päässeet testaamaan. Tässä oma versioni siitä Neemen 30-vuotissynttäreitä juhlistamaan.

Kakku oli ensimmäinen näin iso jota olen yrittänyt tehdä, ja menihän siinä taas muutama tunti tuhratessa ja ihmetellessä että mitä ihmettä tämän kanssa oikeen tekee ;). Lopputulos ei taaskaan omaa silmää täysin miellyttänyt, kostuketta tuli TAAS liikaa (miten voi olla mahdollista?? Ensi kerralla en kostuta alakerrosta YHTÄÄN!), massaa oli melko homma värjätä ja se käyttäytyi muutenkin varsin ikävästi (tosi haurasta ja kuivaa), enkä saanut kaulittua ehjänä yhtä suurta levyä koko kakun päälle -> siitä syystä hopeareunukset.

Myös uusi supernopea ja herkullinen kaakaovoikreemi oli rakenteeltaan ilmeisen erilaista kuin muut kreemit (kovempaa? hauraampaa?), ja halkeili kakun päällä hieman. Eipä tämä suuremmin kuitenkaan haitannut.

Lisäksi en saanut kakkua tällä kertaa laatikkoon leikkuulaudalta millään ilman että se olisi levinnyt tuhannen palasiksi. Tämäkin johtunee liiasta kostutuksesta. Vaan oppia ikä kaikki, hyvä kokemus oli, ja ensi kerralla sitten taas paremmin :)

Ainiin, tumma sokerikakkupohja ja välissä mansikkamousse. Maistui ihan namilta.

Kaakaovoikreemi

Tästä tuli heti tämän keittiön ykkösjuttu! Niin helposti ja nopeasti tämä kreemi syntyy, ja on herkullista kuin mikä! Kiitokset reseptistä kuuluvat Tovelle.

2 rkl kaakaojauhoa
3 rkl kiehuvaa vettä
500 g tomusokeria
200 g voita

Sekoita kaakaojauhe kiehuvaan veteen kulhossa. Lisää muut ainekset ja vatkaa kuohkeaksi. Vaahdon väri myös vaalenee vatkatessa. Voi pakastaa hyvin, joten tuplasatsin teko kannattaa myös. Yksinkertainen annos riittää n. 26 cm kakun kuorruttamiseen.

Sveitsiläinen marenkivoikreemi

Sveitsiläinen marenkivoikreemi on vielä pehmeämpää, silkkisempää ja paremmin levitettävää kuin tavallinen voikreemi. On siinä kyllä enemmän töitäkin. Oma resepti tulee Ahonlaidalta.

100g valkuaisia
200g hienoa sokeria
300g suolatonta voita (vähäsuolainenkin käy hätätapauksessa)

Valkuaisia vatkataan käsin kuumassa vesihauteessa ja sokeri lisätään valkuaisiin vähitellen. Käsivispausta jatketaan niin kauan kunnes sokeri on liuennut täysin vaahtoon. Sokerin liukenemista voi tunnustella sormin, kun sokeria ei enää tunnu vaahdossa, on se lämpötilaltaan reilu 60-asteista jolloin valkuaiset ovat myös pastöroituneet.

Kun kaikki sokeri on liuennut vaahtoon, siirrytään vatkaamaan koneella. Vaahtoa vatkataan niin kauan kunnes se on jälleen huoneenlämpöistä. Viilenemistä voi nopeuttaa laittamalla vatkauskulhon alle kylmän pyyhkeen tai vaikka pari kylmäkallea tai jääpalapusseja, mitä keksiikään. :) Viilentämistavasta riippuen vatkaaminen kestää 5-10min. Omasta kokemuksesta voi sanoa, että jos yleiskoneella surruuttaa kovin kauan, ainakin meidän Kenwood lämpenee sen verran, että jos käyttää teräskulhoa, se ottaa lämmön itseensä ja massaa on tosi vaikeaa aada jäähtymään.... mutta viimeksi kokeilin lisätä voin jo +27-asteiseen massaan, eikä se juoksettunut, joten ei ihan huoneenlämöön asti tarvitse yrittää marenkia saada.

Jos käytössäsi on lapavatkain, vaihda se koneeseen tässä vaiheessa. Viilenneeseen vaahtoon lisätään paloiteltu huoneenlämpöinen voi pala kerrallaan koko ajan vatkaten suht hiljaisella nopeudella.

Kun massa on valmista, on se sileän pehmeää ja tasaista. Kreemi on heti käyttövalmis. Se säilyy jääkaapissa muutaman päivän, mutta sitä voi myös pakastaa.

Kreemiä voi myös värjätä tai maustaa erilaisilla makuaineilla.