Kookosjauho-kaakaocupcakes

Edellisestä postauksesta ryhdistyneenä laitetaas heti perään sitten toinen. Ostin jonkin aikaa sitten kookosjauhoja, ja olen niitä tähän mennessä kokeillut vasta yhteen leipähässäkkään (epäonnisesti). Tänään ajattelin kuitenkin aiheesta enemmän luettuani (ja muffinssinhimoissani), että yrittänyttä ei laiteta. Jotenka resepti räpylään, ainekset sekaisin, pientä soveltamista ja vamoosh! Ja voin kuulkaa kertoa, että näitä maistaessa ei haitannut yhtään, että en syö vehnää. Sairaan hyviä! Pehmoisia, tahmaisia ja njam. Hyviä myös yksinään, mutta tietty aina joku pienehkö piristys päällä on hyväksi, tässä versiossa vain sekoitus kermavaahtoa ja vaniljavanukasjauhetta, mutta sivulla, jolta reseptin otin, oli ehdoteltu myös muutamanlaista voikreemiä. Kokeilemaan siis!

Niin sanoinko jo, että tein reseptiin taas vähän muutoksia? Vähensin vaahterasiirapin määrää ja lisäsin yhden banaanin. Haluan kyllä kokeilla myös ilman banaania, koska kyllähän tuo banskun maku aika lailla läpi puskee. Hyvällä tavalla kyllä, mutta jos näistä ihan vain kaakaon makuisia haluaisi, niin silloin kannattanee olla banaanitta.

Kookosjauho-kaakocupcakes banaanilisällä

1/4 kuppia kookosjauhoja

1/4 kuppia makeuttamatonta kaakaojauhetta

1/4 tl soodaa (korvasin ½ tl leivinjauheella)

3 isoa munaa

1/2 kuppia vaahterasiirappia tai hunajaa (laitoin reilun 1/4 kupin)

(1 muussattu banaani)

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Sekoita kuivat aineet toisiinsa hyvin. Lisää joukkoon loput aineet ja sekoita kunnes, no, sekaisin. (Jos käytät soodaa, alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin seisottamaan taikinaa tässä välissä muutaman minuutin ja sekoittamaan sitten vielä uudelleen).

Täytä muffinssivuoat taikinalla. Itse käytin minimuffinssivuokia.

Paista 12 minuuttia (alkuperäisessä neuvottiin paistamaan normikokoisia 20 minuuttia). Älä paista liian kuivaksi!

Jäähdytä, ja päällystä haluamallasi kreemillä tai vetele huiviin sellaisenaan :)

Tuhti siemen-pähkinäleipä

Heippa, minä täällä taas! Pitkästä aikaa, tiedän. Kesä on viilettänyt ohi ihan kamalaa vauhtia, ja kohta on jo syyskuu. Käsittämätöntä, mihin se aika oikein häviääkään. Paljon on nautiskeltu ja ilakoitu tänä kesänä: niin paljon, että blogin päivittämiseen ei ole juuri ollut aikaa. Leivontajututkin on lähinnä menneet epäkauniista gluteenittomista asioista toiseen, että vaikka on ns. pysytty pullassa, niin en ole sitten alkanut kaunistelemaan tuotoksia kuvauskuntoon vaan pistellyt ennemmin hyvällä ruokahalulla poskeen.

Nyt kuitenkin täytyi ottaa kamera kauniiseen kesätassuun ja ryhtyä hommiin. Tämä siemenvuokaleipä on nimittäin niiin hyvää, että siitä on tullut tämän gluteenittoman leipäkeittiön kulmakivi. Resepti on Ruokahommilta, ja sitä voi muunnella kyllä ihan niin paljon kuin vain sielu sietää, näemmä. Yleensä kun täällä keittiössä ei ainakaan koskaan satu olemaan juuri täsmälleen näitä siemeniä ja pähkinöitä paikalla leivänhimon yllättäessä (plus että manteli ja saksanpähkinät on tällä hetkellä muutenkin pannassa), niin kunhan aineiden suhteet pysyy samana, voi reseptin siemenet ja pähkinät korvata millä vain samankaltaisilla. Ja onhan näitä pähkylöitä, mistä valita: cashew, hasselpähkinä, saksanpähkinä, pekaanipähkinä, parapähkinä, manteli. Ja siemenkastista auringonkukka, pellava, kurpitsa, pinja, unikko, seesam, hamppu... Taivas siis vain on rajana. Lisäksi korvasin tällä kertaa reseptin hunajan vaahterasiirapilla (joo arvasitte oikein, ei tullut yhtään pahaa) ja ujutin sekaan kourallisen puolukoita, joiden ansiokkaan sijoittumisen vuoksi leipäpötkylä näyttää nyt mulkoilevan leikkaajaansa punaisilla silmillä. Ihan veikeä otus tämä silti tuimasta katseeastaan huolimatta on :)

Pähkinät ja siemenet voi toki liottaa ennen murusiksi surraamista. Yleensä en koskaan ajattele asioita niin paljon etukäteen, että tajuaisin likovedet laittaa valmiiksi, mutta tällä kertaa liotin cashew- ja maapähkinöitä muutaman tuntia ja säilöin ne jääkaapissa ennen leivän tekoa. Ilmeisesti liottaminen tekee pähkinöistä ja siemenistä vatsaystävällisempiä ja irrottaa niistä myös niiden hyvät ravinneaineet paremmin. Hyvin leipä on maistunut myös ilman liottamisia, joten ihan voivat kaikki itse kotonaan päättää, kuinka toimivat.

Jaarittelut sikseen nyt, ja reseptiä kehiin! Tämähän siis on gluteeniton ja laktoositon eväs. Leipä maistuu kyllä varmasti myös vehnäihmisille, joskin onhan tämä rakenne nyt aika kaukana siitä pehmoisen sitkeästä rakenteesta johon ihanissa vehnäleivissä ollaan totuttu. Vaan terveellisempää on! Ja riittoisaa, kun ei kerralla kovin montaa palasta jaksa vedellä huiviin. Ja mainitsinko jo, että ihan älyttömän hyvää (myös pakastamisen jälkeen).

Siemen-pähkinäleipä
(omat tämänkertaisen version muunnokset suluissa)

1 dl oliiviöljyä (puolet oliivia, puolet kookosta)

5 luomumunaa (3 isompaa, 3 S-kokoista)

1 tl hyvää suolaa

(kunnon loraus hunajaa/siirappia, niin leivästä tulee limppumaisempi -> tällä kertaa käytössä vaahterasiirappi)

100 g saksanpähkinöitä (hasseleita)

100 g auringonkukansiemeniä (50 g aurinkoa, 50 g unikkoa)

100 g kurpitsansiemeniä (50 g pinjaa, 50 g pekaania)

100 g manteleita (cashewta)

100 g seesaminsiemeniä

100 g pellavansiemeniä (hamppua)
(kourallinen puolukoita)

Sekoita öljy ja kananmunat, lisää joukkoon suola ja hunaja/siirappi. Surauta käyttämälläsi jauhantalaitteella pähkinät ja siemenet erissä pieniksi (mun blenderi ei ainakaan tämän massan kanssa ala millekään). Sekaan saa jäädä reilusti sattumia ja rakennetta. Voitele tai paperoi leipävuoka, lusikooi taikina vuokaan ja anna paistua 170 asteessa noin 50 min - tunti. Jäähdytä ja nauti.

Gluteenittomat "skonssit" ja kirjavinkkejä

Suomessa käydessämme käsiin sattui kirjakaupassa pari gluteenittoman leivonnan/ruoanlaiton opusta, ja mukaanhan ne täytyi ottaa. Toinen kirjoista, Hannah Milesin Leivo gluteenitonta - herkkuja koko perheelle (alkuperäisteos The Gluten-free baker), on brittiläinen kirja, jossa gluteenittoman leivonnan "sitkottajana" käytetään ksantaania. Toinen taas on ruotsalaisen Elisabeth Ekstrand Hemmingssonin Gluteenittomat suosikit (Glutenfria favoriter), jossa samaan tarkoitukseen käytetään psylliumia.

Psylliumia keittiöstä jo löytyikin, mutta ksantaania tilasin nyt sitten  ihan erikseen näitä projekteja varten. Jännä nähdä, eroaako nämä kaksi "sitkottajaa" eli gluteenista taikinaan saatavan sitkon korvaajaa toisistaan jollain olennaisella tavalla.

Brittikirja on tietenkin hyvin, no, brittiläinen. Skonssireseptejä on vaikka muille jakaa, ja laventelikeksejäkin pitäisi vissiin leipoa (mikä siinä laventelissa oikeen noita brittejä viehättää?!). Skonsseilla lähdettiin siis liikkeelle ensimmäiseen testiajoon. Vähän muuntelin reseptiä, kun ei juuri sattunut kaikkia aineksia keittiöstä löytymään, eikä skonsseista kyllä tullut millään muotoa onttoja niinkuin resepti antoi ymmärtää (?!, en ole kyllä koskaan onttoa skonssia edes itse Britteinsaarilla nähnyt) mutta hyviä kyllä. Ja se rakenne! Gluteenittomassa leivonnassa on jo ehtinyt tottua siihen, että kaikki leivonnaiset murenee käsiin. No, nämäpä ei! Ei ne nyt ihan sairaasti nousseet, mutta kyllä kuohkeutta oli ehdottomasti enemmän kuin yleensä, ja leipäsistä pystyi jopa murtamaan palasia ja haukkaamaan ilman että koko kakkunen oli saman tien atomeina pöydällä. Hyvä homma siis!

Reseptin tein puolittaisena versiona kirjassa olleesta, enkä kyllä voi ymmärtää, miten kirjailija on saanut koko taikinasta tehtyä vain 12 skonssia, kun puolikkaastakin tuli saman verran (ja saman kokoisia, ehkä hitusen pienempiä). No, enempi parempi, eiks joo. Tässäpä siis tämä, kokeilkaa ihmeessä!

Juustoiset skonssit
(omat mitat ja muutokset suluissa)

6 ja 1/3 dl gluteenitonta jauhoseosta (hieman reilu 3 dl)
4 tl leivinjauhetta (2 tl)
1 tl ksantaania (vajaa 1 tl)
100 g mantelijauhetta (50 g hasselpähkinäjauhetta)
115 g jääkaappikylmää voita kuutioina (n. 60 g)
200 g raastettua cheddar-juustoa (100 g parmesaania)
100 g saksanpähkinöitä karkeana rouheena (50 g cashew-pähkinöitä)
2 rkl unikonsiememiä, lisäksi hieman koristeluun (seesaminsiemeniä)
1 reilu rkl ranskalaista sinappia (vajaa rkl ihan saksalaista sinappia)
2-2½ dl piimää (vajaa 2 dl soija-riisimaitoa)
(puolikas purkki rahkaa)
1 vatkattu munankeltuainen

Lämmitä uuni 190 asteeseen.

Mittaa kulhoon pähkinä/mantelijauhe sekä keskenään sekoitetut jauhot, leivinjauhe ja ksantaani. Hiero kylmä voi joukkoon käsin. Lisää sekaan juustoraaste, pähkinärouhe, siemenet ja sinappi. Sekoita. Lisää joukkoon piimää/muuta nestettä vähän kerrallaan samalla sekoittaen (sekoitin käsin) kunnes taikina on pehmeää ja tasaista. Kaikkea nestettä ei tarvitse käyttää.

Kaulitse taikinasta 2-3 cm levy tai ota oikotie ja muotoile vain käsin kekoja, jotka painat n. 7,5 cm halkaisijaltaan olevaan pikkuleipämuottiin. Tuloksena siis pellillinen muottisi mallisia joko aalto- tai sileäreunaisia n. 2-3 cm korkeita olevia ympyröitä.

Sivele möllykät munankeltuaisella ja ripottele päälle hieman siemeniä. Paista uunissa 15-20 minuuttia kunnes skonssit ovat kauniin kullanruskeita (ja sisältä onttoja muka, pyh.) Sitten eikun vaan voita väliin ja naamariin :)

Gluteeniton överihyvä Brita-kakku

Britakakku on tämän keittiön miehen lempiruokaa, joten sitä tulee leivottua vähintään pari kertaa vuodessa. Aina se on yhtä hyvää ja myös aina yhtä epäkuvauksellista. Pahoittelen jo etukäteen kuvia: jos ulkona (ja sisällä) on 30 astetta lämmintä, ei vaan jaksa alkaa värkätä kuvauspaikkaa kuosiin. Että niin, sairaan hyvää oli, vaikka kuvista ei ehkä siltä näytä.

Muistettiin muuten viime lauantaina taas yksi hyvä puoli siitä, että on aikuinen: jos huvittaa, voi syödä koko päivän vaan kakkua. Ja niinhän  me tehtiin. Oli kyllä vaan niin järkyttävän hyvä Brita että ei olla koskaan vielä yhtä hyvään pystytty :)

Päivässä kahdestaan syötävän hyvä (gluteeniton) Brita
(maltillisemmille syöjille ehkä n. 10 hengen kakutin)

Pohja:

125 g voita
1 dl tummaa ruokosokeria
2 keltuaista
1,5 dl gluteenitonta jauhoseosta (tai vehnää)
2 tl leivinjauhetta
1 dl hyvää appelsiinimehua

Marenki:

2 valkuaista
1,5 dl hienointa sokeria
(1 tl vaniljasokeria)

Täyte:

mansikoita
banaania
nektariinia/persikkaa

n. 3 dl haluamaasi kermatuotetta (meillä tällä kertaa Minus L -laktoositon kerma)
vajaa purkki haluamaasi rahkatuotetta (meillä laktoositon rahka)
reilusti vaniljasokeria
sokeria maun mukaan

Päälle:

Marianne crush -rakeita

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää keltuaiset vatkaten. Sekoita joukkoon kuivat aineet seoksena vuorotellen appelsiinimehun kanssa.

Levitä kakkutaikina suorakaiteeksi (25 x 30 cm) leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.

Esikypsennä pohjaa uunin keskiosassa 180 asteessa 10 min.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi Lisää sokeri pieninä erinä sen jälkeen, kun valkuaisista alkaa muodostua vaahtoa. Vatkaa kunnes valkuaisvaahto pysyy kulhossa, vaikka kulho käännetään ylösalaisin. Levitä marenki lusikalla pohjalle. Paista vielä uunin keskiosassa 180 asteessa 15 min eli kunnes pinta on kauniin ruskea. Anna jäähtyä.

Täytä kakku juuri ennen tarjoilua: Leikkaa pohja kahteen yhtä suureen osaan. Irrota puolikas pohjalevy leivinpaperista lastalla ja siirrä varoen tarjoiluvadille. Levitä hedelmänpalaset ja puolet täytteestä. Nosta toinen levy päälle, levitä toinen puoli täytteestä ja mansikkaviipaleet. Koristele Marianne crushilla.

Ruoanlaittoaiheista meemiä

Maailmalla poikakaverinsa kanssa matkusteleva Ja maailma on sun -blogin Maiju muisti meitä reissullaan tällaisella pienellä kyselyjutulla. Edelliseen saamaani kyselyyn jäi valitettavasti vastamaatta, mutta nyt vastailen näihin hetimiten niin ei ainakaan unohdu!

1. Ruuanlaitto vai leipominen?

Leipominen. Meillä miespuoleiselta onnistuu ruoanlaitto paremmin. Osaan kyllä tehdä reseptien mukaan hyvää ruokaa, mutta mies maustaa kaiken niin paljon paremmin, että roolit on nyt vähän kääntyneet siihen, että minä leivon, mies kokkaa (tai kokataan yhdessä, minä apukokkina). Mulle käy :)

2. Missä olet syönyt elämäsi parhaimman aamupalan?

Jaa-a, kyllä se varmasti täällä Berliinissä jossain on ollut, ehkä suloisessa yhdistetyssä antikvariaatti-kahvila Tassossa tuossa heti kulman takana Frankfurter alleella. Aamupalat ovat täällä kyllä ihanan runsaita, ja sisältävät kaikenlaista aina levitteistä ja hummuksesta hedelmien kautta jugurttiin yms.

3. Jos olet kahvi-ihmisiä, missä olet maistanut parhainta kahvia?

Voi, olisin niin mielelläni kahvi-ihmisiä, mutta jotenkin vain kofeiini ei vaikuta mun kropalle sopivan. Aivot menee jumiin ja alkaa nukuttaa yleensä, tai tulee muuten vaan paha olo. Joskus kuitenkin sorrun ja tilaan latten tai capuccinon jossain. Parasta kahvia olen varmaan maistanut Helsingissä kaverini luona käydessä, en kyllä kuolemaksenikaan muista mikä sen paikan nimi oli (pikkuinen kahvilanurkkaus sisustuskaupan yhteydessä), mutt Kaffa Roasteryn kahvia sieltä sai. Nam.

4. Oletko reissun päällä rohkea ruuan kokeilia vai varovainen nautiskelija?

Rohkeasti kaikkea vaan. Myös hyönteiset on kokeiltu Thaimaassa, ja voin kyllä suositella varsinkin herkullisia bambumadon toukkia kaikille. Jos laittaa silmät kiinni ja vaan vetää naamariin, niin ei kyllä mausta voi päätellä syövänsä mitään epätavallista. Uppopaistettu tavara kun maistuu uppopaistetulta, vaikka siellä mitä kengänpohjaa/kuoriaista/muuta paistelisi.

Huonosti kuvattua ötökkää, sil vous plait

5. Lempihedelmäsi?

Aasiasta saatavat keltainen mango ja violetti mangostani, ehdottomasti. Länsimaista en edes koskaan osta mangoja, koska ne maistuvat poikkeuksetta saippualta, olivatka kuinka kypsiä tahansa. Mangostaneja en ole koskaan edes Aasian ulkopuolella kaupoissa nähnyt.

Is organic. Mangoja ja mangostaneja.

 
6. Puikot, haarukka vai lusikka?

Ensin puikot, sitten lusikka, viimeiseksi haarukka.

7. Reissussa ollessasi, mikä on ruokajuomasi?

Kookosvesi, jos sitä on saatavilla. Mikään ei ole parempaa kuin nuoren, pienen kookoksen kylmä vesi. Isommat kookokset maistuvat jo sitten vähän fermentoiduilta ja happamilta, mutta menee niidenkin vesi sen ollessa kylmää. Jos kookosta ei ole saatavilla, niin pullotettu vesi.

Namikookosta.

8. Maukkain ruokamuistosi?

Bangkokissa syöty sushi. Katsottiin oikein internetistä, että mikä sushiravintola on saanut hyviä arvosteluja, ja jonkun hotellin alakerrasta sitten löytyikin vähän rumanlaisesti sisustettu ilmeisesti aika paljon bisnesväkeä palveleva paikka. Mutta voi tsiisus mitä sushia! Siellä kyllä ymmärsi, että miksi ne japanilaiset sushikokit ensin laitetaan opettelemaan sushiriisin oikeaoppista valmistusta monta vuotta ennen kuin edes pääsee käsiksi itse kalaan. Aivan sanoin kuvaamattoman järkyttävän hyvää.

9. Mitä suomalaista perinneherkkua et missään nimessä tarjoaisi ulkomaalaiselle vieraallesi?

Kai tähän on sanottava se mämmi. Ei sitä nyt kyllä syö pirukaan.

10. Onko kotikaupungissa omaa uniikkia perinneherkkua?

Hmm no Berliinin "perinneruokaa" taitaa olla currymakkara, eli makkara, jonka päällä on curryjauhetta. Kamalaa. Leivontapuolesta täällä tietenkin saa "Berliininmunkkeja". Juomana sitten Berliner weisse eli vehnäolut tujauksella jotain makusiirappia, isosta kulhomaisesta lasista tarjoiltuna. Ihan hyvä kesäjuoma, jos esanssinen maku viehättää.

11. Mielestäsi paras kokkauskirja tai kokkausohjelma?

TV:n kokkailukisajutut viehättää. Odotan innolla nyt kun Suomen telkkarista alkaa Koko Suomi leipoo, eli amatöörien leivontaohjelma Master Chefin tapaan. Olisi myös kiva, jos Suomessa tehtäisiin kausi Top Chef Just Dessertsiä, eli jälkiruokakokkien taistoa. Lemppari-kokkauskirjoja ovat tällä hetkellä pari gluteenittomaan leivontaa keskittynyttä opusta, jotka ostin mukaan Suomesta. Gluteenittomana kun täällä elelen, niin aina on välillä mukava tehdä jotain "oikeista resepteistä" eikä vain soveltaa vehnäreseptejä gluteenittomiksi.

Kiitos Maiju tästä! En taida nyt itse ketään haastaa mukaan, jos joku haluaa vaikka näihin kysymyksiin vastata niin olkaatten hyvä :)